No niin, päätin nyt aloittaa uuden osan teon. Saa nähdä mitä tästä tulee... Kuvien ottamisesta on jälleen pitkä aika, monta kuukautta, joten tarina voi paikoitellen takkuilla. Yritän kuitenkin parhaani. :D Iloksenne voin kertoa, että tarinankerronta-innostukseni on ollut nyt noususuhdanteessa, joten tämänkin osan jälkeen saattaa tulla jatkoa, eikä välttämättä niin pitkän ajan päästä kuin viimeksi. Tietysti olen yhä kiireinen koulun takia joten en voi vannoa tekeväni nopeasti uutta saa, mutta katsotaan, katsotaan... Toivon että annatte palautetta osan luettuanne, sitä on aina ilo lukea. :) Ja te, jotka ette ole vielä lukeneet muutama päivä sitten ilmestynyttä extraa, pääsette lukemaan sen täältä.

---

 Jutan ja Silvon avioliitto oli alkanut ruusuisesti - he suorastaan palvoivat toisiaan! Kun jompi kumpi lähti töihin, he hyvästelivät aina toisensa hellin suudelmin, ja kotona ollessaan olivat tiiviisti yhdessä. Jenni pyöritteli päätään katsellessaan Jutan ja Silvon kuhertelua. "Tuollaistahan se on aluksi mutta odottakaa vaan..." Jenni pohdiskeli, mutta oli kuitenkin iloinen siitä kun sai nähdä tyttärensä noin onnellisena, ja oli ylpeä siitä, että Jutasta oli tullut perijä.

 Tuomas ei menettänyt ihanaa hupsuuttaan edes vanhennuttuaan. :) Hän jaksoi yhä hölmöillä esimerkiksi kylpyammeessa, eikä antanut jäykän selän hidastaa tahtia. Tuomas tunsi luissaan olevansa jo vanha, mutta ei antanut sen lannistaa vekkulia luonnettaan.

 Pahoinvointi yllätti Jutan eräänä aamuna, ja hän joutui juoksemaan kiireesti kohti vessaa kesken aamupalan. Pahoinvointi oli ikävä keskeytys aamupalalle, mutta Jutta arvasi hyvin mistä se johtui, ja se sai hänen sydämensä läpättämään. Hänestä tulisi äiti, kuten hän oli jo pitkään haaveillut.

 Jenni kutsui mielellään siskonsa kylään aina kun ehti. Hänestä ja Millasta oli tullut läheiset ystävät aikuistumisen jälkeen, vaikka he olivat kovin erilaisia luonteeltaan. Nyt vanhennuttuaan Jennikin oli kylläkin rauhoittunut mitä tuli lemmenasioihin, ja Milla oli tästä tyytyvänen. Häntä oli näet aina inhottanut Jennin petturuudet Kalpan selän takana, perhesim kun on.

 Kaksi lukutoukkaa. :D Nuo kaksi tuntuivat olevan niin erottomattomat, että lukuhetketkin piti viettää yhdessä...

 Sentään jotain Jutta ja Silvo tekivät itsekseen. Silvo näet oli kovin innostunut kaikenlaisten vekottimien sun muiden näpräämisestä, ja niinpä Silvo osti itselleen autonrämän jota kunnostaa. Silvo vietti projektinsa kanssa vähintään tunnin päivässä, ja pikku hiljaa autosta alkoi kuoriutua kaunokainen.

 Mikan aika teininä oli käymässä vähiin, mutta vielä hän joutui odottamaan jonkin aikaa kunnes pääsisi toisen perijän saappaisiin. Hän tapaili tiiviisti Jaanaa, johon oli rakastunut. Nuori pari aloitti seurustelun, mikä teki Mikan todella onnelliseksi. Jaana oli herttainen ja nätti tyttö.

 Pian Jutan maha alkoi pullottaa, ja Jutta oli hyppiä riemusta!

 Jutta oli näet aivan onnessaan kun raskaus alkoi näkyä - hän odotti pikkuisen saapumista maailmaan niin kovasti, että unohtui usein haaveilemaan tulevasta lapsestaan kesken kotiaskareiden, esimerkiksi ruoanlaiton. Jutta suhtautui jo pelkästään raskauteenkin jo niin innostuneesti, että uskoin hänestä tulevan hyvä äiti. :)

 Mikaa alkoi jo vähän ärsyttää se, että aikuisuuteen oli vielä aikaa. Teini-ikä tuntui pitkältä ajalta ja hän mietti jo kovasti millaista elämää haluaisi aikuisena viettää. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin odottaa.

 Myös Silvo oli innoissaan tulevasta perheenjäsenestä, ja hössötti jatkuvasti Jutan ympärillä. Milloin hän halusi hieroa Jutan kipeää selkää, milloin varmistella että kaikki on kunnossa. Jutta ei voinut muuta kuin nauraa miehensä innokkuudelle, mutta samalla se lämmitti hänen sydäntään. Olipa hän löytänyt sopivan aviomiehen itselleen.

 Tuomas päätti alkaa kirjoittaa runsaalla vapaa-ajallaan romaaneja. Hän tienasi niillä mukavat rahat perheelle ja sai samalla ajan kulumaan. Mutta välillä Tuomas katseli Jennin ja Kalpan yhdessäoloa ja mietti omaa tilannettaan. Hän ei ollut koskaan ollut naimisissa, ja nyt hän vanheni yksin. Mika kasvaisi kohta isoksi ja alkaisi perustaa omaa perhettä, minkä jälkeen Tuomas ei olisi enää yhtä tärkeä osa hänen elämäänsä vaan asettuisi sivuun. Hän myös tuumi, että hänen varmaan täytyisi muuttaa Jennin ja Kalpan kanssa pois, koska talo ruuhkautuisi muuten liikaa. Nämä ajatukset saivat Tuomaksen huokailemaan syvään aina palatessaan hänen mieleensä.

 Jutta oli kertonut Jannelle puhelimessa odottavansa lasta, mutta Kalpan innostuneisuus "lapsenlapsestaan" sai hänet aina vakavaksi. Hänestä tuntui pahalta, että Kalpa luuli saavansa lapsenlapsen, mutta hän ei raaskinut kertoa karua totuutta. Jutta tiesi että se rikkoisi Kalpan ja Jennin välit, eikä hän halunnut nähdä sen tapahtuvan. Sitä paitsi, vaikka Kalpa ei ollutkaan Jutan lapsen oikea isoisä, ei olisi mitään haittaa siitä että lapsella tulisi olemaan lämmin isoisähahmo elämässään. Janne ei näet asuinpaikkansa takia juuri voinut käydä vierailuilla.

Viimein odotettu synnytys tuli ja Jutta ähisi tuskissaan. Esikoisen synnyttäminen oli rankkaa puuhaa!

 Mutta kohta Jutta piteli käsissään kaunista tyttövauvaa, ja tunsi lämpimän onnen tunteen valtaavan itsensä.

 Kaikki saapuivat ihailemaan tyttöä, joka sai nimekseen Niina. Näin oli seuraavan sukupolven ensimmäinen edustaja syntynyt. :)

 Tomin oli aika kasvaa...

 ...tällaiseksi komeaksi nuoreksi mieheksi! Tomista kasvoi oikein komean näköinen sim, pidän hänen punaisista hiuksistaan ja ruskeista silmistään. :) Kaikissa lapsissa oli tällä kertaa kovasti ainesta perijäksi, ainakin ulkonäkönsä puolesta!

 Tomin tyttöystävä, Solina kasvoi Tomin mukana viehättäväksi naiseksi. He alkoivatkin saman tien suunnitella sitä, kuinka rakentaisivat pienen kodin Stadin liepeille ja muuttaisivat sinne asumaan. Tomi oli aivan onnessaan, eikä yhtään harmissaan siitä ettei päässyt perijäksi. Hän oli tyytyväinen siitä että sai Solinan omakseen ja sai perustaa oman perheen kaikessa rauhassa ilman perijän paineita.

 Jo samana iltana Tomi jätti hyvästit lapsuudenkodilleen johon liittyi valtavasti hyviä muistoja. Hän kuitenkin hymyili miettiessään mitä hyviä "muistoja" tulisi liittymään hänen omaan tulevaan kotiinsa.

 Vanhempana oleminen ei ollut aina niin autuasta, saivat Jutta ja Silvo huomata. Milloin Niina rääkyi märkää vaippaansa, milloin huomiota ja milloin nälkää. Kaiken kaikkiaan Silvo ja Jutta pärjäsivät kuitenkin hyvin, ja Niinan tarvitsi olla vain harvoin tyytymätön.

Kohta Jutta huomasi jälleen raskaudenmerkkejä itsessään. Tällä kertaa hän ei ollut aivan yhtä riemastunut, koska Niinassakin oli työtä tällä hetkellä tarpeeksi, mutta päätti kuitenkin asennoitua positiivisesti. Olihan hänellä ja Silvolla sentään Jenni, Kalpa, Tuomas ja Mika apunaan, joten auttava käsiä kyllä löytyi.

 Kalpa helli perheen pienintä aina kun hänellä vaan oli tilaisuus. Hän ei osannut lainkaan aavistaa, että tämä pienokainen ei ollut hänen lihaa ja vertaan mitenkään. Mutta niinhän sitä sanotaan, että liika tieto satuttaa. Tässä tapauksessa oli vaan parempi, ettei Kalpa tiennyt Jutan todellista taustaa.

 Syntymäpäivä saapui yllättäen, ja Niinan oli aika kasvaa taaperoksi!

 Niinasta tuli oikein suloinen tyttö ihanan persoonallisilla kasvoilla! :) Horoskooppi osoittautui skorpioniksi.

 Kalpan ja Jennin suhde oli viimeinkin asettunut rauhalliseksi Jennin lopetettua hurjastelunsa. Heidän rakkautensa oli vielä hyvinkin syvää ja eloisaa, vaikka molemmat olivat jo vanhuksia.

 Toinen raskaus alkoi näkyä, ja nyt Jutta alkoikin jo odottaa toisen lapsen syntymää. Hän myös pohdiskeli että toinen lapsi olisi luultavasti viimeinen. Hän ja Silvo eivät haaveilleet suuresta lapsikatraasta, ja olihan Jutan otettava huomioon se, että Mikastakin oli tulossa perijä.

 Ööhm. Mistä sinä Silvo oikein Mikalle juttelet...?? :DD Eikös tuo mene jo vähän K-18 -puolelle?!

 Raskaudestaan huolimatta Jutta halusi touhuta Niinan kanssa niin paljon kuin mahdollista. Hän halusi olla mukana leikeissä ja opettaa tyttöä, koska tiesi taaperoiän menevän nopeasti ohi. Pian Niina kasvaisi lapseksi, ja alkaisi käydä koulua. Ja ennen kuin Jutta ehtisi huomatakkaan, Niinasta olisi varttunut jo teini, jota ei kauheasti äitinsä jutut jaksaisi kiinnostaa.

 Tomi tuli aina silloin tällöin vierailulle, mikä ilahdutti erityisesti Jenniä ja Mikaa. Mika oli kaivannut Tomin seuraa, he kun olivat aina tehneet paljon kaikenlaista yhdessä. Tomista oli tullut hänelle kuin veli, ja nyt talossa oli ollut vähän yksinäistä.

 Jutta innostui uudesta harrastuksesta, näet hän kylvi pienelle istutustilkulle kaikenlaista pientä - eli alkuun arvatenkin tomaatteja. :D Jutasta oli ihanan rentouttavaa hoitaa tomaatteja. Ulkona oli hiljaista ja rauhallista, vain linnut lauloivat puissa varovasti. Jutan täytyi tietenkin varoa kyykkimästä liikaa raskautensa tähden, mutta muuten puutarhanhoito tuotti hänelle suurta iloa.

 D:

 Lopulta toinen synnytys saapui, ja Jutta oli helpottunut kun tiesi sen olevan viimeinen...

 Poikalapsi, Jussi, peri tismalleen samat väritykset kuin siskonsa; tummansiniset silmät, mustat hiukset ja ihon äitinsä ja isän välimaastosta.

 Kaikki saapuivat ihailemaan vastasyntynyttä. :)

 Jutta oli kova uranainen, sillä hän oli edennyt sotilasurallaan jo kiitettävästi ja elämäntavoitteen toteutuminen oli enää pienen ponnistuksen päässä, mutta silti hän halusi nauttia ajastaan lasten kanssa. Hän kävi töissä tunnollisesti tietenkin, mutta jätti uranhuipun tavoittelun suosiolla siksi aikaa, kun Niina ja Jussi olivat pieniä.

 Niinan syntymäpäivä saapui kuitenkin pian, ja tytöstä oli kasvamassa jo lapsi.

 Ja oikein suloinen sellainen! Niina peri vanhemmiltaan erikoiset mutta kauniit piirteet, hänen silmänsä ovat minusta vallan ihanat! 8)

 Luonteeltaan Niina ei ollut kuitenkaan aivan niin herttainen ja suloinen kuin olisi uskonut... Niinan mukavuuspisteet olivat komeat yksi... Hän osoittautui nopeasti hieman rämäpäiseksi lapseksi, joka rakasti pieniä kepposia. Mutta pienestä ilkeilystään huolimatta kukaan ei voinut olla hänelle vihainen, tyttö kun oli niin hurmaava. Hän osasi pyörittää ovelasti aikuisia pikkusormensa ympärille. >;)

 Eräänä iltapäivänä Jutta saapui jälleen töistä väsyneenä mutta onnellisena. Hän oli niin tyytyväinen elämäänsä kuin vain voi olla! Hän sai tehdä unelmatyötään ja edistyä urallaan, hänellä oli ihana ja rakastava aviomies ja kaksi lasta. Jutta tunsi elävänsä elämänsä parasta aikaa!

 Pienen Jussin syntymäpäivä tuli yllättävän nopeasti. Hänestä kasvoi...

 ... oikein suloinen pikkupoika, kovasti siskonsa näköinen. :) Jussistakin tuli skorpioni.

 Jo päivän kuluttua oli toiset syntymäpäivät, nimittäin Mikan. Mika oli todella jännittynyt, viimeinkin hän pääsisi aikuisikäänsä, mitä oli kovasti odottanut!

 Mikasta varttui arvatenkin hurmaava ilmestys. :) Jo teini-iässä Mika oli kääntänyt tyttöjen päitä, mutta nyt hän vasta hyvältä näyttikin! Mika ei kuitenkaan aikonut kelpuuttaa ketä tahansa vierelleen, mutta lähti Stadin yöhön odottavin mielin. Joku kaunotar lankeaisi häneen varmasti... ;)

---

Nonni, olisi mukavaa saada palautetta suvun uudesta sukupolvesta! :) Mitä mieltä olette Niinasta ja Jussista? Tietenkin muutenkin olisi kiva saada palautetta taas. :)

Uusi osa... En vielä tiedä milloin ehdin/viitsin sitä alkaa todella työstää, mutta jälleen kerran peliosuus on jo tehty. Nyt on kuitenkin sellainen vire päällä että saatan hyvinkin alkaa tehdä jo lähitulevaisuudessa uutta osaa, jos jaksatte kannustaa minua jatkamaan. :)