Huh. Onpa ehtinyt kulua runsaasti aikaa siitä kun viimeksi tuli uusi osa. Kiitän niitä jotka ovat jaksaneet olla kärsivällisiä. :) Tiedän että tämä on selittelyä, mutta tässä syyt miksi uutta osaa ei ole kuulunut: pääsykokeet, työt, lakkiaiset, ihmissuhteet, kaverin häät ja motivaation puute tämän kirjoittamiseen. Nyt on kuitenkin tällainen hassu torstai-vapaapäivä kaupasta jolloin ei ole mitään tekemistä, ja ajattelin että voisin yrittää ainakin aloittaa uuden osan teon. :) Kuvien otosta on sen verran aikaa että pahoittelen jos teksti töksähtelee...

Muistakaa perijä-äänestys!!!

Hyvää kesää kaikille! :D Te joilla on lomaa, nauttikaa sielunne kyllyydestä! Minä raasu olen töissä koko kesän... :(

---

 Tuomas häpeili vieläkin raskautta, mutta Jenni oli aivan innoissaan. "Älä ole yhtään huolissasi velikulta! Sinusta tulee varmasti mainio isä, ajattele nyt vaikka minua... Olen pärjännyt kolmen lapsen kanssa vaikka en ole lainkaan äitityyppiä." Tuomas yritti hymyillä ja uskoa Jennin sanoja. Olihan hänellä onneksi Jenni, Kalpa ja Roopertti apunaan. Silti häntä jännitti kamalasti lapsen syntymä...

 Kalpa ja Jenni ovat sitten hupsu pariskunta! :D Tai sitten ovat hupsuja koko väki... Aamukin piti aloittaa tanssimalla vaikka Kalpalla oli jo kiire töihin. :DD

 Mutta kun yksi toisensa jälkeen lähti töihin tai kouluun ja Jenni jäi kotiin yksin, hän ei hillinnyt itseään kun törmäsi lehteä hakiessaan tähän mieheen, Simo Kelamieheen. Mies ei ollut mikään komeuden perikuva, mutta jokin hänessä vetosi Jenniin kovasti. Ehkä Jenni myöskin kaipasi romantiikkaa taas kun oli jo pitkä aika siitä kun hän oli saanut tilaisuutta flirttailla vieraan miehen kanssa...

 Kauaa Jennin ei edes tarvinut lämmitellä uutta tuttavuuttaan kun he jo vaihtoivat kuumia suudelmia pihalla näkemättä tai kuulematta mitään! Heiltä jäi huomaamatta täysin, että koulubussi tuli kesken kaiken pihaan tuoden Eevaa kotiin...

 Eeva pystyi jopa lampsimaan kohti ulko-ovea ilman että kuherteleva pari huomasi mitään. Vaikka Eeva oli itsekin romantiikkatavoitteinen, hän ei halunnu uskoa silmiään - hänen oma äitinsä jonkun vieraan miehen kaulassa! Eevaa suututti niin että hän lampsi läksyinensä sisälle ja päätti ettei puhuisi äidilleen pitkään aikaan sanaakaan.

 Muu perhe oli täysin tietämätön aamupäivän tapahtumista, ja Kalpa iloitsi "tyttärensä" koulumenestyksestä pihalla. Jutta oli juuri saanut ensimmäisen kymppinsä, ja Kalpa ei olisi voinut olla ylpeämpi hänestä.

 Eeva päätti lähteä pyörimään keskustaan siltä varalta että tapaisi jonkun kiinnostavan nuoren miehen. Ja kas kummaa; hän törmäsi heti ruskeasilmäiseen aika kivannäköiseen poikaan, joka loi häneen selvästi ihailevia silmäyksiä. Rohkeana siminä Eeva käveli muina naisina pojan luo ja esittäytyi. Poika kertoi olevansa Jeremia Martinmaa ja asuvansa Leutolaaksossa. Yhteensopivuutta heillä oli jopa kaksi salamaa.

 Eeva ei säästellyt hurmaamistaitojansa, ja lyhyessä ajassa Jeremian pää oli jo aivan pyörällä. Sen lisäksi että Eeva oli kaunis, hän osasi hurmata myös sanoin ja tässä tapauksessa ruusuin. :D Nuoret päättivät pitää pikaiset treffit vaikka olivatkin vaatekaupassa.

 Tuo akka oli ihmeellinen stalkkeri... Tuijotti jatkuvasti Jeremiaa ja yritti päästä puhumaan hänelle... :o

 Reilu kerho, Eeva... '-__-

 Näin hempeisiin tunnelmiin päättyivät treffit, kuinka somaa. :) Eeva olikin odottanut ensisuudelman hetkeä heti siitä asti kun kasvoi teiniksi, ja oli aivan onnessaan kun sai vaihtaa sen Jeremian kanssa. Nuoret lupasivat soitella toisilleen, mutta totta puhuen Eeva ei ollut aivan innoissaan sellaisesta ajatuksesta, että hän olisi jatkossa vain Jeremian kanssa. Hänellä oli jo mielessään aivan uudet suunnitelmat...

 Kovasti odotettu Tuomaksen synnytys saapui viimein seuraavana aamuna! Tuomas oli kauhusta sekaisin ja kivuissaan, ja mietti pakokauhussa mistä lapsi mahtaisi tulla ulos....

 Lopulta Tuomaksella oli käsissään pieni, mitä kaunein ufo-poika, vihreällä iholla, mustilla silmillä ja Tuomaksen ruskeilla hiuksilla. Suloinen kummajainen sai nimekseen Mika. :)

 Nyt Tuomas ei enää ollut huolissaan. Kun hän katsoi Mikaa silmiin ensimmäistä kertaa hän tiesi, että vaikka Mika oli kovin erilainen, hän oli silti Tuomaksen lapsi. Tuomas tunsi heti vauvaa kohtaan suurta rakkautta, mitä ei ollut osannut odottaa. Hän tulisi suojelemaan pikkuistaan kaikelta pahalta!

 Tässä siis se aikaisemmin mainittu järkyttävän näköinen uusi sisäkkö... Yngh. :D

Veikko oli saapunut vierailulle ja minun oli heti pakko testata, joutuisiko joku tämänkin sukupolven tyttölapsista Veikon pauloihin. :D Eevan kannalta ei näyttäisi olevan sitä huolta...

 Jennistä tuntui todella oudolta nähdä Veikko nyt, varsinkin kun heidän välinsä olivat jäänneet todella outoon vaiheeseen ennen Jennin kasvua. Jenni ja Veikko olivat olleet ihastuneet toisiinsa ja Jenni oli todella yllättäen saanut ensisuudelmansa Veikolta, mutta muuta ei ollut ikinä tapahtunut. Veikko oli yhä teini-ikäinen, mutta kemia hänen ja Jennin välillä oli yhä vahva, vaikkei heidän välille voinnutkaan syttyä enää mitään.

 Tämä kuva antaa todella vaikutelman siitä, että historia oli toistamassa itseään... x) 

 Illalla oli Jutan ja Mikan yhteiset syntymäpäivät, ja paikalla olikin aika reilusti väkeä.

 Voi maailmankaikkeuden syntymä sentään miten suloinen poika tuli tähtien takaa luoksemme! :D Mikasta tuli niin suloinen pulloposkinen ja suippokorvainen taapero, että aww sentään. :) Horoskoopiltaan poika paljastui oinaaksi.

 Ja mikä nättimys kasvoikaan Jutasta? Johan minä olen taas kauheissa ongelmissa sitten kun pitäisi valkata perijä kun kaikki lapset ovat niin hurmaavia... :D Jutan tavoitteeksi tuli perhe, mikä sopii kuin nenä päähän tälle hyväsydämiselle tytölle. Elämäntavoitteeksi tuli sotilasuran huippu, jokseenkin hassua. :D

 Jotenkin en ole yllättynyt... :D Kaksi salamaa vieläpä.

 Tuomas palvoi Mikaa nyt kun oli voittanut kaikki pelkonsa. Hän opetti pojalle kaikki taidot ja tunsi kuinka aiemmin elämässä ollut kolkko tyhjiö täyttyi rakkaudella ja ilolla. Tämä oli selvästi hänen elämänsä paras asia - tulla isäksi!

 Jutan ja Eevan ystävyys pysyi yhä lujana vaikka tytöt olivat jo isoja ja molemmilla oli hyvin erilainen arvomaailma, ainakin mitä tuli rakkauteen ja perheeseen.

 Roopertti tiesi että hänen aikansa päättyisi pian, mutta ei ollut surullinen. Päinvastoin, hän heräsi joka aamu hymyillen, vaikka jokainen uusi aamu tiesi vähemmän jäljellä olevaa aikaa. Hänen elämänsä oli ollut täyttä ja upeaa, hän oli rakastanut, menestynyt ja nähnyt lasten ja lastenlastensa kasvavan. Ainoa mitä hän tällä hetkellä kaipasi oli Anni, mutta sitä enemmän hän hymyilikin kun tiesi, että hänen oma kuolemansa saattaisi heidät pian takaisin yhteen.

 Mutta Jenni se vaan jaksoi metsästää uusia miehiä toinen toisensa perään... Välillä tuntui, että mikään ei riittänyt hänelle. Hän olikin ollut suvun "pahin" romantiikkasim tähän mennessä!

 Jutta antoi perhetavoitteensa näkyä leikkiessään Mikan kanssa. Hän rakasti lapsia ja haaveili jo saavansa vielä joskus ison katraan.

 Jenni oli onnistunut peittämään jälkensä pettämisessä aina hienosti, mutta eräänä aamuna vanha tuttu, Janne, oli lähettänyt kukkia Jennin ovelle. Kalpa törmäsikin puskaan ennen Jenniä, ja luki kortin: "Hei Jenni! Tiedän ettet varmaan enää halua pitää minuun mitään yhteyttä. Haluan kuitenkin kiittää sinua näiden kukkien kera siitä ihanasta päivästä, jota en ikinä unohda. En myöskään unohda sinua. - Janne"

Kalpa tärisi raivosta ja lampsi sisälle etsimään Jennin käsiinsä.

 "Oletko sinä tapaillut jotain ihmeen Jannea minun selkäni takana?!" Kalpa raivosi kun löysi Jennin makuuhuoneesta. "Mistä sinä puhut?" Jenni kysyi säikähtäneenä ja pelkäsi jo, että Kalpa oli viimeinkin hoksannut Juttaan liittyvän salaisuuden. "Oven eteen oli tänä aamuna ilmestynyt joku ihmeen ruusupuska jossa oli kiitoskortti "ihanasta päivästä" joltain Jannelta. Oletko sinä pettänyt minua, Jenni?!" Jenni tunsi kurkkunsa kuivuvan. Pitäisikö hänen valehdella, vai kertoa totuus? Hetken hän ajatteli kertovansa totuuden, mutta näki jo mielikuvissaan kuinka Kalpa ajaisi hänet pois kotoa.

 "Hyvä on, minä myönnän... Kävin hänen kanssaan yhdillä treffeillä, mutta siinä kaikki, lupaan!" Jenni aneli. Kalpa oli yhä kiukusta sekaisin ja katsoi Jenniä myrkyllisesti: "Sinä siis väität, että _mitään_ ei tapahtunut?" Jenni yritti näyttää mahdollisimman rehelliseltä ja sanoi: "Kalpa, usko minua! Eikä se merkinnyt mitään! En kehdannut kieltäytyä koska hän oli vanha tuttu, enkä tajunnut että ne olivat hänen mielestään treffit. Menimme kahville ja pyörimme kaupungilla, siinä kaikki!" Kalpa katsoi Jenniä yhä pistävästi. "Minä haluan aikaa miettiä tätä. Kun olet kerta salannut minulta jotain tällaista, on vaikeaa uskoa sanojasi. Miksi et aikaisemmin ole kertonut jos olitte kerta vain kahvilla..." Kalpa sanoi suupielet kireinä ja lampsi pois makuuhuoneesta.

Jenni jäi epätoivoissaan huoneeseen pää sekaisin. Miten tyhmä Janne oli kun meni lähettämään kukkalähetyksen noin että sen saattoi saada käsiinsä kuka tahansa! Jennin valtasi nyt myös pelko - entä jos Kalpa tajuaisi viimeinkin Jutan silmien erikoisen värin alkujuuret... Jenni mietti pakokauhuisena mitä tekisi, kun hän yhtäkkiä muisti lahjan, jonka oli saanut Annilta ennen tämän kuolemaa.

 Hän kaivoi vimmatusti vaatelaatikon salalokeroa kun löysi viimeinkin kuluneen voodoonuken. Hän muisteli kiireesti mikä oli ystävyys-taian loitsu ja lausui sen sitten Kalpaan kohdistaen.

 Taika tuntui tepsivän, koska hetken kuluttua Kalpa käveli aivan rauhallisesti makuuhuoneeseen ja halasi Jenniä lämpimästi. Jenni hymyili ja katsoi hetken Kalpaa tutkivasti, mutta tämä ei tuntunut muistavan mitään äskeisestä.

 Jenni käveli niin hitaasti kuin malttoi Kalpan ohi ja alakertaan päästyään ryntäsi nappaamaan kukkakimpun, repi siinä olleen kortin ja heitti kukat pois. Kalpa seisoi samaan aikaan ovensuussa kuin puulla päähän lyötynä. Mitä ihmettä äsken oli tapahtunut? Hänen muistikuvansa oli pyyhkiytynyt täysin, mutta jokin ei tuntunut olleen kunnossa.

 Kohta olikin Mikan syntymäpäivän aika!

 Ja tällainen lapsi Mikasta kasvoi! Posket ovat yhä todella isot, samoin silmät. :D

 Perheenjäsenet nauttivat kaikki vapaa-ajallaan tulevasta kesästä. Kevätaurinko oli jo lämmin, joten pyjamillaankin tarkeni ulkona. Tomi ja Mika viihtyivät hyvin yhdessä, vaikka eivät hirveästi mitään puhuneetkaan. Heistä taisi olla muotoutumassa samanlainen parivaljakko kuin Eevasta ja Jutasta.

 Eeva oli kuullut Jennin ja Kalpan riidan edellisenä päivänä ja puhui siitä nyt Jutalle: "Isä oli aivan raivoissaan! En ymmärrä miten äiti on mennyt tekemään jotain sellaista! Onhan siitä kylläkin kuulemma aikaa. Äiti ja tämä Janne olivat käynneet treffeillä syntymäni jälkeen, sinä et ollut vielä edes syntynyt. He olivat kuulemma vanhoja tuttuja, mutta vähän tuntuu että olivat jotain enemmänkin... Äiti kohtelee isää välillä aivan törkeästi!" Eeva mietti kiukkuisena muistellessaan samalla mitä oli nähnyt pihalla talven aikana.

 Eeva jatkoi syömistään samalla kun Jutta jäi järkyttyneenä pohtimaan Eevan sanoja. Viimeksi tänä aamuna Jutta oli katsonut peiliin ja ihmetellyt silmiään, jollaisia ei ollut kellään muulla koko suvussa. Riipivä epäillys hiipi hänen mieleensä kun hän alkoi kuvitella miltä Janne mahtaisi näyttää. Sinä aamuna hän ei syönnyt enää suupalaakaan, mutta alkoi kiivaasti miettiä, voisiko peräti olla että Kalpa ei olisikaan hänen isänsä. Ja miten ihmeessä hän saisi selville tämän?

 Uusi sisäkkö taitaa olla jonkin sortin tirkistelijä... xDD

 Seuraavaksi oli vuorossa Tomin syntymäpäivät! Aika oli kirinyt nopeasti, Jennin ja Kalpan kuopus oli kasvamassa teiniksi.

S

 Ja tässä teini-ikäinen Tomi! Tomin tavoitteeksi arpoutui nautinto ja elämäntavoitteeksi että kuusi lapsista menee naimisiin. Häh? o.O Noh, pistin sitten samalla Tomin lisätavoitteeksi perheen. Harmi kyllä Tomi menetti mielestäni jotain suloisuutta kasvoistaan kun kasvoi... Onhan Tomi yhä vallan komea sim, mutta ylähuuli on onneton. :P

 Isä ja poika, kuin kakksi marjaa... :D

Aloin olla lopen kyllästynyt vanhoihin korvaaviin ihoihin... Ensinnäkin siksi että niissä huulet näyttävät oudolta, toiseksi siksi että ne kiiltävät liikaa, ja kolmanneksi siksi että niistä on tullut haukkujakin. :P Siispä vaihdoin ihoiksi nämä, vaikka vieläkin vierastan vähän tuota miltein täydellistä kiillottomuutta...

 Roopertista en ehtinyt saada kunnon kuvaa koska Viikatemies saapui... :( Roopertin kuolema tuli liian pian siitäkin huolimatta että hän eli todella pitkään.

 Nyyh... Hyvästi Roopertti, olit ihana sim. :'(

 Perhe oli surun murtama, ja varsinkin Tuomas ja Jenni ottivat kuoleman raskaasti.

 Ja mitä ihmettä, niillä hetkillä Tomi joutui ufosieppauksen kohteeksi!

 Se oli Jutalle aivan liikaa... Hän sai sellaisen hermoromahduksen että muut eivät edes uskaltaneet mennä lähelle katsomaan.

 Ufo palasi aamuyöllä ja kaikki ryntäsivät pihalle katsomaan palaisiko Tomi kunnossa takaisin. Onneksi Tomi näytti olevan kunnossa, eikä hänelle voinut käydä kuten Tuomakselle teini-ikänsä takia.

En ymmärrä yhtään miksi nämä kaksi riintaantuivat illan aikana. :o Jutta vaan läpsäisi yhtäkkiä Eevaa ja Eeva läpsäisi takaisin... Sitten tuli vielä lisää läpsintää... :o

 Aamulla Jutta pyysi anteeksi törkeää käytöstään. Hän oli ollut niin sekaisin illan tapahtumista että oli purkanut pahan olonsa väärään ihmiseen. Onneksi Eeva ei ollut pitkävihainen ja antoi anteeksi, mutta heidän välinsä eivät vielä korjaantuneet aivan ennalleen.

 Jenni jatkoi Simon piirittämistä, koska heidän juttunsa ei ollut vielä edennyt suudelmia pidemmälle... Tuo järkyttävä postimies tuijotti Jenniä aika maanisesti. Oliko kateellinen Simolle vai suunniteliko kiristystä, ken tietää... :DD

 Ja näinhän siinä "yllättäen" jälleen kävi...

 Tomin mukana oli kasvanut hänen kaverinsa, Solina Laitala. Tyttö oli Tomista vallan kaunis, ja nyt teini-ikäisenä hän ei voinut olla huomaamatta sydämensä kiivasta pomppoilua kun tyttö saapui pihalle. Solina toi mukanaan myös Veikon, ja Veikko suuntasi heti sisälle eräs tietty punapää mielessään... Vähän tuntuu siltä että Veikko on pakko ottaa vielä joskus sukuun kun melkein jokaisen sukupolven kanssa on vehdannut... :D

 Jutta ja Veikko flirttailivat ujosti olohuoneessa, ja Jutta oli aivan ihastuksissaan. Silti jokin Veikossa ei miellyttänyt häntä... Tuntui että Veikko piti jokaista itseensä ihastumaan saamaansa tyttöä jonkinlaisena saavutuksena. Lisäksi Jutan päässä pyöri hyvin paljon nyt se, oliko Janne hänen isänsä vai oliko kaikki vain sekaannusta...

 Kalpa saavutti uransa huipun politiikassa!

 Tomin tunteet Solinaa kohtaan osoittautuivat molemminpuolisiksi, ja se johti arvatenkin ensisuudelmaan... ;)

 Suudelmia vaihtoi myös Jenni, tällä kertaa asuntolasta kotoisin olevan komistuksen, Jerryn kanssa...

 Jennin tahti miesten kanssa oli sellaista että meinasi alkaa päätä huimata. Hänellä oli jatkuvasti tähtäimessään joku, ja hän eteni jokaisen miehen kanssa hirmuista vauhtia! Jenni saisi luvan olla varovaisempi - olihan hän jo melkein narahtanut jutustaan Jannen kanssa.

 Nyt on Veikon osuus sitten tässäkin sukupolvessa täytetty... x) Veikko saa silti minun puolestani odotella vielä sukuun astumista, hän ei sovi suunnitelmiin vielä. :DD

 Tuleeko muillakin tästä kuvasta mieleen nelosella pyörinyt sarja Mad Men? :DD

 Kalpa tuntui unohtaneen Jannen lähettämän kukkapuskan kokonaan, mikä oli tietenkin Jennille suuren suuri helpotus. Kaikki jatkui niin kuin ennenkin. Tai niinhän he kuvittelivat... He eivät näet lainkaan tietäneet siitä, että Jutan epäilykset olivat heränneet ja hän punoi parhaillaan juonta, jonka avulla saisi nähdä oliko Jannella samanlaiset silmät kuin omansa.

 Sen sivussa Jutta tapasi Silvo Notkon, joka on tullut suvulle tutuksi aivan sen alkumetreiltä. Vaikka Jutta oli suudellut ensi kertaa Veikon kanssa, hän ei pitänyt tästä niin paljon että olisi ollut valmis seurusteluun. Kun hän sitten kohtasi Silvon töissä, hän ihastui nopeasti. Kauaa ei mennytkään kun pari suuteli illan pimeydessä ja Jutta tunsi varpaidensa kihelmöivän jännityksestä - tätä tunnetta hän oli kaivannut ja Veikko ei sitä sytyttänyt!

 Seuraava päivä toi mukanaan perheen nuorimman lapsen, Mikan syntymäpäivät!

 Ja tällainen upea ilmestys kasvoi Tuomaksen ja herra ufon yhteis...soluista. :D Mielestäni aivan hur-maa-va ilmestys. 8) Täytyy paljastaa se, että silmät näyttävät siksi erilaisilta (ja paremmilta) että kuvassa Mikalla on piilolinssit siksi, että jostain ihmeen syystä teini-iässä ufosilmät bugittavat ja muuttuvat "normaaleiksi" näyttäen aivan hassuilta. :o Mikan tavoitteeksi tuli suosio ja elämäntavoitteeksi tiedeuran huippu.

Nyt hipi hopi äänestämään perijää! :D

---

Nyt se tärkeä kysymys: Kenestä perijä ja miksi? Toivon todella, todella, TODELLA että kerrotte mielipiteenne, koska minulla on vaikeuksia päättää... :D Enkä voi pelata eteenpäin ennenkö perijä päätetään, koska siinä missä Mika kasvoi teiniksi, Eeva kasvaa jo seuraavana iltana aikuiseksi! Kertokaa siis onko perijäksi sopiva Eeva, Jutta, Tomi vai Mika ja MIKSI. :)

Huh. Olikin pitkä osa muuten... :D Toivottavasti tykkäsitte. :)

Seuraavasta osasta ei ole mitään hajua jos se tulee. Mutta tulihan tämäkin pitkän odotuksen jälkeen, joten ehkä toivoa on vielä. :D Ja ei sitä tiedä jos vaikka innostun pelaamaan kunnolla nyt kun en ole pitkään aikaan ehtinyt ja pääsen perijä-äänestyksen jälkeen taas pelaamaan. Uuden osan sisältö on vielä täysin kysymysmerkki, mutta noh... Selviää kenestä tulee perijä, ja mahdollisesti Jutta saa selville onko Janne hänen isänsä...

Vielä kerran hyvää kesää kaikille, muistakaa myös käydä ulkona ja nauttia kesästä (kylläkin nyt tuolla sataa :D) sen sijaan että käytte katsomassa täällä jatkuvasti onko tullut jatkoa... :DD Jatkon tilanteesta ilmoitan edelleenkin aina täällä.