Lauri tunsi jääneensä täysin varjoon nyt kun Uni oli valittu perijäksi JO ennen kuin hän oli edes ehtinyt kasvaa aikuiseksi. Isä, josta Lauri oli aina pitänyt enemmän kuin äidistään, ei uskaltanut soittaa Venlan tähden, joten yhteydenpito oli katkennut. Venla taas ei muuta tehnyt kuin hehkutti Unen ja Redun tulevia lapsia... Lauri toivoi vain pian kasvavansa aikuiseksi jotta hän voisi muuttaa pois koko huushollista.

Jalon korvasi näemmä tällainen todella paljon Jaloa rumepi tapaus.... Törkimys yritti lisäksi varastaa perheen sanomalehden! :[

Koska Uni ja Retu saivat todistaa tilulilu-ääntä viime jakson tapahtumissa, Uni ilmoitti pian olevansa raskaana. Retu tietysti vallan innostui, vaikkei ollutkaan perhetavoitteinen. Hän yksinkertaisesti rakasti lapsia, mutta ennen kaikkea... Unta.

Sateinen kevään loppupuoli tarjosi hupia leikkimieliselle Jalolle, sillä ukko hyppi kuralätäköissä kuin pikkulapsi konsanaan...

Retu näytti tyylikkäältä jopa hullun tiedemiehen vaatteissaan, vaikka tuo käsi oli aika mielenkiintoinen näky...

Jo seuraavana iltana Uni huomasi mahansa kasvaneen. Edistyipä raskaus nopeasti! Unta kylläkin ärsytti se, että raskauden tähden hän ei voinut edetä urallaan.

Retu puolestaan oli entistä innostuneempi, ja toivoi mielessään että lapsi olisi poika. Hän oli aina haaveillut pienestä pojasta josta kasvaisi yhtä fiksu kuin isästäänkin.

Venla riemastui kuullessaan uutisen, koska tätä hän oli odottanut jo pitkään. Jalo sen sijaan pohti, että olisi ollut ihana saada lapsia Venlan kanssa, mutta nyt se oli myöhäistä kun Venla oli ehtinyt saavuttaa vanhuuden eikä enää voinut saada lapsia.

Päivien kuluessa Venla muisteli omaa ensiraskauttaan - kuinka hän olikaan jännittänyt! Mutta ollut äärimmäisen onnellinen ja odotti onnellisena esikoisen, Unen syntymää. Ja hän oli ollut niin onnellinen käpertyessään öisin Keijon kainaloon... Samassa hänen hymynsä hyytyi. Hänen ja Keijon elämästä olivat jäljellä vain kauniit muistot, mutta Venla tunsi silti olonsa usein sydänsuruiseksi. Hän oli todella rakastanut Keijoa, mutta mies oli piirittänyt toista naista hänen selkänsä takana.

Huh... Tuo townie on kuin suoraan rumuuslegacyn jaksoista! :'D Voisihan sitä joskus sellaisen lc:nkin tehdä, että etsisi rumimmat mahdolliset puolisot. Asia erikseen viitsisikö sellaisesta kirjoittaa nettiin ja lukisiko sitä kukaan... x)

Pitkän odotuksensa jälkeen Lauri sai viimein astua aikuisten maailmaan. Hän oli iloinen että pääsisi pois ennen vauvan syntymää...

Tällainen mies hänestä kuoriutui, aivan kuin Keijon kaksoisolento! Mutta jotain hyvin pientä Venlamaista noissa kasvoissa silti on....

Tässä sisarukset vielä poseeraamassa vieritysten, muistoksi. Heidän suhteensa on nollan tuntumassa, koska he eivät ikinä olleet läheisiä Unen haluttomuuden tähden. Lauria tämä ei kuitenkaan häirinnyt, koska hän halusi aloittaa oman elämänsä Stadissa muutettuaan omilleen. Hän oli jo jopa harkinnut muuttamista isänsä luokse.

Koska pidin turhan paljon Laurin ponihäntä-tukasta, päätin pantata sen jollekin toiselle simille tulevaisuudessa... :P Lauri sai tyytyä lapsuutensa hiusmalliin.

Venla ja Jalo tulivat hyvästelemään Lauria, joka päätti lähteä heti samaisena iltana. Venla tunsi pientä surumielisyyttä. Kyllä aika oli kulunut nopeasti! Vastahan hän oli perustamassa omaa perhettään ja nyt Uni synnyttäisi jo pian esikoisensa ja Lauri oli muuttamassa pois.

Taksiin Lauri astui hymyssä suin, hän odotti innoissaan muuttoaan. Ensi töikseen hän päätti soittaa Keijolle ja kysyä voisiko asua hänen luonaan ainakin jonkun aikaa.

Uni hyödynsi raskausaikansa taulujen maalaamiseen. Hän oli innostunut maalaamisesta lapsena, ja harrastanut sitä paljon teininä, mutta aikuiseksi kasvettuaan tämä oli vasta ensi kerta kun hän ehti tarttua siveltimeen ja antaa luovuutensa kukkia.

Harva se hymyilee synnytyksen alkaessa....

Mutta pianhan ne poltot jo alkoivatkin, ja hymystä ei ollut enää tietoakaan. Venla panikoi taustalla ja käski tytärtään rauhoittumaan, vaikka itse hyppi ympäri huonetta ja puristi välillä Redun käsivartta mustelmille saakka.

Ja niin Uni kannatteli käsissään kohta pientä poikaa, joka ensisilmäyksellä näyttä aivan isältään.

Onnesta soikea Retu tiensi katsomaan vauvaa ja heitti melkein volttia kun kuuli pienokaisen olevan poika. Hänen haaveensahan olivat jo melkein käytännössä käynneet toteen!

Tästä näette poikakullan vielä läheltä, ja kuten tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, hänellä on isänsä ihonväri ja hiusväri, mutta katselee maailmaa Unen syvänsinisin silmin! Esikoinen nimettiin erikoisella nimellä Miro. :) Minäkin iloitsin poikavauvasta, koska haluaisin joskus perijäksi pojankin.

Jo seuraavana päivänä Venla aloitti "lapsenpalvonnan" käyden jatkuvasti katsomassa lapsenlastaan ja hoivaamassa häntä. Unelle ja Redulle tämä oli tietenkin suuri etu, koska heidän kaikki aikansa ei kulunut Miron hoitamiseen.

Venla katsoi velvollisuudekseen ilmoittaa Keijolle, että hän oli saanut lapsenlapsen. Keijo vastasi puhelimeen hilpeän kuuloisesti, mutta hämmentyi hieman kun kuuli Venlan ilottoman äänen langan toisesta päästä. Keijo kuitenkin ilahtui uutisesta ja toivoi näkevänsä lapsenlapsensa pian.

Uni näki Redussa aivan uuden puolen kun katseli häntä hellimässä Miroa. Uranuurtaja ja rahan perään kaipaileva mies oli ihmeen isällinen.

Kesä saapui, ja Venla nautti runsaslukuisista vapaapäivistään ravintolauran huipulla. Kalastamiseen hän ei ollut vielä juurikaan perehtynyt toisin kuin puutarhanhoitoon, josta oli ansainnut kultaisen ansiomerkin isänsä jalanjäljissä.

Uni liittyi äitinsä seuraan mielellään, koska hänkin nautti parhaillaan vapaapäivästä. Tästä kuvasta huomaa, että he ovat aika erinäköiset, mutta nenässä ja suussa on paljon samaa. Siinä se sitten taitaa ollakin, koska Uni on hyvin kaukana kalpeasta ja pisamaisesta äidistään.

Retu kalasti elämänsä ensimmäisen kalan, ja oli niin ylpeä että...

...lensi seuraavalla heitolla persauksilleen. :'D

Yhtäkkiä kesken kalastuksen Uni tunsi kamalaa oksetusta, ja kuin salamaniskusta hänen epäilyksensä heräsi; olisiko hän jälleen raskaana?

Pian päiväuniensa jälkeen Uni varmistui raskaudestaan tehdessään tuttavuutta pöntön kanssa. "En taida vielä kertoa Redulle... Hän muuten menisi sekaisin onnesta, jälleen." Uni mietti ja hymyili salaperäisesti pöntölle...

Uni ei olisi ikinä uskonut nauttivansa lastenhoidosta. Teini-iässä hän oli haaveillut viettävänsä aikuiselämänsä alun discoissa tanssien, mutta kun aikuisuus todella koitti, se osoittautuikin rauhallisemmaksi. Joskus hän tietysti toivoi voivansa irrotella, mutta ei pitänyt sitä välttämättömänä. Perhe-elämä oli aivan yhtä antoisaa.

Seuraavana päivänä maha pongahti ilmoille juuri kun Uni oli kokkaamassa kahdenhengen edestä lounasta. "Nyt minun on parasta "kertoa" hänelle..." Uni mietti ja laittoi hymyillen lounaansa valmiiksi.

Kun hän illan hämärtyessä löysi Redun, mies ei ollut uskoa silmiään. "Missä välissä...?" hän mutisi, mutta tiesi hyvin itsekin. "Mutta eikö näin ole parempi? Itselläni oli aika suuri ikäero pikkuveljeeni ja se on yksi syy miksei meistä koskaan tullut läheisiä." Retu totesi Unen puhuvan asiaa. Ja olisihan hienoa että perheeseen syntyisi pian jo toinen lapsi!

Juteltuaan he antoivat lemmen kukoistaa, ja päättivät mennä seuraavana päivänä ensitreffeille, joilla eivät olleet ikinä ehtineet käydä. Näinhän Venla ja Keijokin olivat jälkikäteen toimineet.

Niinpä he menivät seuraavana aamupäivänä aamiaiselle läheiseen kuppilaan, mutta kukas kävelikään vastaan kadulla: "Isä!" Uni huudahti ja halasi isäänsä, joka katseli hämmästyneenä hänen kasvanutta mahaansa. "Mutta lapsihan syntyi jo?" hän kysyi hymyissä suin. "Tämä onkin toisemme... Olen Retu, emme ole ikinä tavanneet." Retu sanoi ja tarttui Keijoa kädestä, ja Keijo huomasi heti että Retu oli mainio mies.

"Tulisit katsomaan poikaamme!" Uni pyysi. "Haluaisin kovasti, mutta olen ollut kiireinen, enkä tiedä mitä Venla sanoisi siitä jos vain lampsisin taloon..." Keijo sanoi ja näytti hieman surulliselta. "Tule silloin kun Venla on töissä." Uni sanoi ja taputti isänsä olkapäätä. Hän halusi kovasti että isäkin olisi osana hänen lastensa elämää.

Jutustelun jälkeen Uni ja Retu siirtyivät aamiaisiensa pariin. Kovin romanttinen paikka ei ollut, mutta heillä oli hauskaa ja tunnelma kahvilassa oli juuri sopiva. Muistoksi he ottivat kuvasarjan kahvilan valokuva-automaatissa, mutta päättivät tällä kertaa jättää pervoudet väliin... x]

Uni ja Retu saivat koko kahvilan väen mukaansa tanssimaan ja meno oli mieletön! Kaikki hyppivät innoissaan musiikin tahtiin ja monet jopa myöhästyivät töistä menettäessään ajankulun hauskaa pitäessään. Unen ja Redun treffit päättyivät loistaviin tunnelmiin. :)

Illalla Retu helli tapansa mukaan Miroa ja mietti, olisiko toinen lapsi tyttö vai poika. Toinen poika ei kylläkään olisi pahitteeksi... Hymyssä suin hän laittoi Miron nukkumaan ja meni nukkumaan vaimonsa vierelle, jonka synnytys lähestyi hetki hetkeltä.

Seuraava ilta toi mukanaan syntymäpäiväjuhlat, ja paikalle riensi vieraita, ja Uni katseli lapsensa kasvua onnellisena.

Ja tällainen sulonassu Mirosta kasvoi! Hän näyttää isältään, mutta toisaalta muistuttaa paljon Unta pienenä. Kasvot kuitenkin näyttävät todella hyvältä. :) Laitan vielä lisää kasvokuvia jatkossa, tämä kun on hieman hämärä.

Illalla Jade päätti tapansa mukaan kummitella, mutta tällä kertaa jotain kamalaa tapahtui... Uni oli menossa ennen nukkumaanmenoa vessaan, kun Jade säikäytti hänet hengiltä! Pahaaenteilevä kylmyys laskeutui vessan kaakeleille, kun itse Viikatemies ilmestyi hänen eteensä.

Onneksi Retu hyppäsi käskystäni tarpeeksi nopeasti sängystä, ja riensi rukoilemaan Viikatemiestä säästämään vaimonsa. "Pyydän, ilman häntä minulla ei ole mitään. Meillä on poika, joka jäisi orvoksi..." Sanat tuntuivat tehoavan Viikatemiheen. Kenties hänellä itsellään on ollut vaikea isä-poika-suhde? xS

Niinpä hän antoi Redulle mahdollisuuden pelastaa Unen, hänen olisi valittava käsi jossa sielu piileksi, tai muuten... Retu osoitti vapisevin käsin Viikatemiehen oikeaa kättä.

Ja ihme ja kumma hän vastasi oikein! Yhtä tukala tilanne käytiin muinoin myös Jaden ja Heikin suhteen. Redun valtasi suuri helpotuksen tunne, painajainen oli onneksiohitse...

Niinpä Viikatemiehen oli taas myönnyttävä pelastamaan yksi suvun henkilöistä. Hän katseli raskaana olevaa Unta ja toivoi tehneensä oikein antaessaan uuden mahdollisuuden.

Tapahtuneen jälkeen Retu ja Uni eivät sanoneet sanaakaan, vaan halasivat toisaan ja Uni itki vuolaasti. Hän oli niin järkyttynyt että tärisi kauttaaltaan, mutta Redun suojelevat käsivarret rauhoittivat häntä. Uni nukahti vasta myöhään yöllä Redun vahtiessa hänen untaan. Hautakivet saivat luvan painua tavaraluetteloon, koska tällaisia tilanteita en enää ikinä halua! :/

Seuraavana päivänä Uni sai kuitenkin muuta ajateltavaa, kun synnytys käynnistyi kasvihuoneessa. Historiallisia nämä paikanvalinnat... x]

Retu riensi paikalle ja näki vaimonsa tuskien kourissa. Synnytys oli kuitenkin onneksi lähenemässä loppuaan.

Kaikki perheenjäsenet riensivät katsomaan uutta vauvaa, joka oli jälleen poika! Venla nautti platinamielialasta ja katseli onnellisena jo toista lapsenlastaan.

Kun Retu sai pojan syliinsä, hän sai todeta pojan olevan kuin kopio itsestään. Pikkuinen nimettiin Janiksi, ja näin aurinkoinen päivä toi perheeseen jo toisen perijäehdokkaan.

---

Seuraavassa osassa selviää, jääkö Unen ja Redun lapsimäärä kahteen, vai kenties kasvaa? Entä tapaako Keijo viimein lapsenlapsensa? Minkälainen taapero Janista varttuukaan? Lue seuraava osa sen ilmestyttyä!

/Ei tietoa seuraavan jakson ajankohdasta, menee todennäköisesti pitkän ajan (pari viikkoa) päähän, koska koeviikko lähenee./