Aloin nyt viimeinkin tehdä tätä uutta osaa. Jotenkin kyllä tuntuu ettei tästä legacyn tekemisestä tulee enää mitään. :( Aikani ja mielenkiintoni ei yksinkertaisesti riitä enää. Voi olla että jatkan legacya vielä, mutta en usko että tulen koskaan saamaan sitä lopppuun asti, olen kuitenkin vasta puolivälissä, enkä halua jatkaa jos tämä alkaa tuntua pelkästään velvollisuudelta kuten se on alkanut tuntua. Mutta ehkä legacy vielä jatkuu, en voi olla varma. Ei kuitenkaan kannata odottaa jatkoa vähään aikaan.
Pahoittelen että jouduin pitämään tätä salasanasuojattuna monta päivää, en vaan saanut osaa niin nopeasti valmiiksi kuin odotin.
---
Kun esikoinen ilmoitti itsestään Jenniä piinasi jatkuva nälkä, joka herätti hänet jopa öisin. Onneksi jääkaappi oli täynnä Annin ja Roopertin loihtimia herkkuja, joita Jenni söi lautanen toisensa jälkeen. Mutta urheilullinen sim kun oli, Jenniä huolestutti mitä hänen kropalleen mahtaisi käydä raskauden myötä... Hän näki jo kauhukuvia ylimääräisistä rasvamakkaroista ja löysästä ihosta...
Niinpä Jenni päätti raskaudestaan huolimatta kuntoilla ahkerasti, mutta mitä ihmettä?! Tai chitä harjoittaessaan Jenni riisui joka kerta kaikki vaatteensa, ja mikä pahinta, kuljeskeli sen jälkeen nakuna jonkin aikaa.... 8DD
Tällä kertaa hän vaappui kuntopyörälle ja ajoi sitä alasti... :'DD Mahtoikohan kukaan naapuri kulkea ohi, meinaan jos näin oli, niin mahtoi leuka loksahtaa. xD Kuntopyöräilyllä ajamisen lopetettuaan Jenni sentään pukeutui viimein. Mutta outo bugi... :D
Kalpaa ei ollut siunattu ruoanlaittotaidoilla... Jopa spagetin kokkaus tuotti päänvaivaa miehelle, joka huitoi veitsen kanssa niin holtittomasti että melkein katkoi näppinsä paprikoiden sekaan...
Kerrankin näin tuon vaaleanpunaisen tomun! ;D
Janne Riesu ei lakannut soittamasta Jennille vieläkään, vaikka nainen oli jo rengastettu vihkisormuksella. Mutta tämä ei tuntunut Jenniä häiritsevän, päinvastoin; hän päätti kutsua Jannen kylään, ja mies lupasi tulla seuraavana päivänä. Jennin kasvot kirkastuivat kummasti kun hän ajatteli ystävänsä saapuvan pian... Mutta oliko se todella vilpitön "mukava nähdä ystävää" -hymy vai jotain ihan muuta...?
Söpöläisemme Tuomas varttui illan hämyssä komeaksi mieheksi!
Tämä nuori mies on niin hurmaava että voih! <3 Tuomas on yksi suvun valloittavimpia simejä, jota ei vaan voi olla rakastamatta... :D Ja vielä niin komea... :> Hullunkurinen luonne tuntui kuitenkin säilyvän edelleen, sillä Tuomas meni ensitöikseen tanssimaan musiikin tahtiin kasvettuaan ja käytyään pienessä muodonmuutoksessa. :D Tässä siis toinen perijä!
Roopertti tuntui olevan lapsenlapsestaan yhtä innoissaan kuin oli aikoinaan omasta esikoisestaan. Hän hössötti jatkuvasti Jennin parissa ja piti tätä tarkasti silmällä siltä varalta että synnytys käynnistyisi.
Nyt ehkä arvaatte mikä on suunnitelmani Tuomaksen varalle...? ;D
Eli, en aio hankkia Tuomakselle vaimoa (tai no mistä sitä tietää mitä keksin, mutta epätodennäköistä se on), vaan Tuomasparka saa mahdollisesti joutua suvun ensimmäiseksi ufo-vauvan toiseksi vanhemmaksi... x) Nyt vaan ahkerasti kiikaroimaan taivasta ja toivomaan että ufot bongaavat Tuomaksen jonain yönä. :D
Jennin synnytys saapui ja se käynnistyi yöllä makuuhuoneessa. Paikalle riensi tähtiä tiirailemassa ollut Tuomas, ja Kalpa heräsi vaivalloisesti vaimonsa huutoon hetken kuluttua tästä kuvasta. xD
Ja tässä on esikoinen, pikkuinen Eeva! Eeva peri isältään kaiken; silmät, ihon ja punaiset hiukset. :D Jenni katseli pikkuista tyttövauvaa ja yritti käsittää että hän oli äiti. Ajatus kauhistutti häntä yhä, mutta pientä suloista vauvaa katsellessaan hän ymmärsi että vaikka hän pelkäsikin sitoutumista, tämä lapsi tulisi merkitsemään hänelle paljon ja hän tekisi mitä tahansa suojellakseen lapsukaistaan.
Kalpa oli aivan innoissaan selvittyään tokkurasta! Hän ihaili tyttöä suureen ääneen ja perheen muutkin jäseneet hymyilivät onnensa kukkuloilla. Uuden sukupolven ensimmäinen lapsi oli syntynyt!
Mutta Jennillä oli jo vallan muut asiat mielessään... Janne oli luvannut tulla seuraavana päivänä...
... ja kuinka ollakkaan, Jenni ei pidätellyt itseään, kun Janne viimein saapui ja Jenni oli varmistanut että kaikki talon aikuiset olivat töissä. Jenni ampaisi pihalle yövaatteissaan, kietoi kätensä Jannen lihaksikkaan vartalon ympärille ja suuteli tulisesti häkeltynyttä miestä. Alkujärkytyksen jälkeen Janne ei kuitenkaan pistänyt vastaan, vaan päinvastoin vastasi suudelmaan intohimoisesti.
Voivoi Jenni minkä tempun teit Kalpalle... Mutta sillä hetkellä Jenni ei edes muistanut miehensä olemassaoloa, hän halusi vain Jannen edes hetkeksi itselleen.
Näillä kahdella romantiikkatavoitteisella simillä oli kolme salamaa toisiinsa! :O Niinpä he tuntuivat olevan aivan sekaisin toisistaan, mutta päättivät kuitenkin mennä rauhassa treffeille vaikka makuuhuone tuntui melkein kutsuvan heitä...
Mutta olivatko treffit rauhalliset, no eivätpä tietenkään. Jenni ja Janne (onpa rimmaavat nimet xD) eivät saanneet pidettyä näppejä erossa toisistaan! He eivät malttaneet edes mennä sisätiloihin Yökerho Arkkuun vaan jäivät pihalle muhinoimaan...
... kunnes antoivat lempensä leiskua valokuvauskopissa... x)
Romantiikkaa janoava pari ei kuitenkaan viihtynyt kauaa kaupungilla uteliaiden silmien alla, vaan Jenni päätti että oli aika palata takaisin asunnolle. Heillä olisi vielä monta tuntia aikaa ennenkö Kalpa palaisi töistä kotiin, ja Jenni halusi ottaa ajasta kaiken irti kaislahameisen miehen kanssa.
Mutta jotain Jenni ei osannut odottaa; kun Janne torkahti romanttisten hetkien jälkeen, Jennin valtasi kamala ahdistus. "Vastahan minä menin naimisiin...! Miten Kalpaan sattuisikaan jos hän tietäisi mitä tein..." Jenni pohti ja jäi istumaan sängyn reunalle. Mitä ihmettä hänelle oli tapahtunut? Vielä teini-ikäisenä hän rällästi monen pojan kaulassa tuntematta sen suurempaa syyllisyyttä, mutta nyt omatunto repi häntä kahtia. Jenni ravisteli päätään ja yritti selkeyttää ajatuksiaan. "Joskus tämä olisi kuitenkin tapahtunut, miksei nyt? En ikinä pystysi olemaan täysin uskollinen Kalpalle..." Jenni pohti ja yritti turruttaa päänsä sisällä huutavan äänen joka syyllisti häntä.
Kun Jannekin havahtui unestaan niin Jenni selitti hänelle: "Ymmärräthän että haluan kuitenkin pitää tämän salassa mieheltäni?" Janne raapi hetken niskaansa, mutta vastasi loputa Jennin helpotukseksi: "Kyllä minä ymmärrän... En minä mene kantelemaan hänelle."
Jenni kietoi Jannen syleilyynsä ja he suutelivat hellästi, mutta kumpikaan ei huomannut että Anni oli tullut huoneeseen katsomaan Eevan vointia. Hän järkyttyi nähdessään tyttärensä toisen miehen kaulassa, mutta ei viitsinyt sanoa mitään. Olihan Jenni aikuinen ihminen, ja jos halusi pistää elämänsä hullunmyllyksi niin eipä Anni voinut sitä estää. Anni kuitenkin tiesi, että jos kertoisi Kalpalle, perhe joutuisi sellaisen tuskaisen tragedian uhriksi, ettei se olisi hyväksi kenellekään, varsinkaan Eevalle. Niinpä Anni päätti olla hiljaa vaikka ei hyväksynytkään Jennin syrjähyppyä.
Jenni kuuli oven sulkeutuvan ja säikähti todenteolla, mutta tajusi ettei se voinut olla Kalpa. Hän kuitenkin ehdotti että he siirtyisivät pois makuuhuoneesta takapihalle, josta voisi tarkkailla paremmin etupihalle. Jennin päässä kihisi, että kuka oli mahtanut käydä makuuhuoneessa hakemassa Eevan, kunnes tajusi ettei se voinut olla kukaan muu kuin Anni, koska kukaan ei ollut tullut vielä siinä vaiheessa töistä. "Ei kai äiti kertoisi Kalpalle?!" Jenni pohti, mutta yritti tolkuttaa itselleen, ettei Anni kai sentään haluaisi rikkoa aivan uunituoretta perhettä kertomalla Jennin metkuista Jannen kanssa.
Tuomas saapui töistä niin väsyneenä öisiltä ufo-tiirailultaan että ei selvinnyt edes ylös asti omaan sänkyynsä. Anni katseli harmistuneena poikaansa raaskimatta kuitenkaan herättää tätä. "On minullakin lapset..." Anni mietti. "Toinen pettää miestään jonka kanssa meni aivan äsken naimisiin ja jolle synnytti edellisenä päivänä lapsen, ja toinen puurtaa töissä mutta valvoo öisin teleskoopin kanssa niin että ottaa ja pyörtyy lattialle. Mitähän tästä tulisi jos minä ja Roopertti emme olisi apuna?"
Myös Nemi tultiin noutamaan... :(
Kalpan kotiintulon lähestyessä Jenni päätti hyvästellä rakastajansa etteivät he jäisi kiinni rysän päältä. Janne lupasi soitella, mutta Jenni oli sen verran säikähtänyt Annin tulosta makuuhuoneeseen, ettei hänen tehnyt mieli olla Janneen vähän aikaan missään yhteydessä...
Tuo törkeä mies potkaisi roskapöntön nurin juuri, kun Roopertti oli nostamassa sitä ylös. On siinäkin törkeä äijä! >8( Pistää nyt vanhan simparan koukkimaan roskapönttöä uudelleen!
Kalpa saapui kotiinsa hyväntuulisena ja niin onnellisen tietämättömänä... Eihän hän voinut arvata että hänen kaunis vaimonsa oli juuri passittanut komean rakastajansa kotiin. Mutta asiahan on niin, että tieto lisää tuskaa... Kalpa ei tiennyt mitään pettämisestä, vaan sen sijaan ajatteli elävänsä mitä onnellisinta perhe-elämää rakkaidensa, Jennin ja Eevan, kanssa.
Ensitöikseen Kalpa riensikin katsomaan tytärtään, johon hänellä näytti olevan kovin vankka side. Kalpa oli ihanteellinen mies tähän taloon - hän puursi töissä ja sai kiitettävää palkkaa, hoivasi vauvaa mielellään, rakasti tulisesti vaimoaan, oli hyvä ystävä Tuomaksen kanssa, kunnioitti appivanhempiaan ja auttoi kotitöissä. Jennillä oli syytäkin siis potea syyllisyyttä teostaan, koska näin hienon miehen pettäminen oli raukkamaista, varsinkin kun Kalpa jakoi hänelle huomiotaan vaikka liitto oli jo alkanut muuttua rutiiniksi.
Jenni saapui juuri parahiksi makuuhuoneeseen ja löysi miehensä sieltä silmät loistaen. "En voi uskoa että tämä kaikki on totta! Minulla on sinut ja Eeva, voisinko edes toivoa enempää!" Kalpa sanoi ja rutisti Jennin halaukseen. Jenni tunsi tuskallisen vihlaisun sydämessään... "Mhniin..." hän vastasi ja yritti näyttää yhtä onnelliselta kuin Kalpa. "Mutta eikös me haluttaisi lisää tuollaisia suloisia pikkuisia...?" Kalpa vihjasi ja alkoi kiskoi Jennin mukanaan sängylle istumaan.
"Öh... Nytkö jo? Eevahan syntyi vasta..." Jenni yritti saada käännettyä Kalpan päätä, mutta mies ei ottanut tuota kuuleviin korviinsa: "Elämä on lyhyt, kulta. Etkö sinä muka halua lisää lapsia?" Jenni mietti kauhuissaan: "EN!", mutta muisti yhtäkkiä että oli peuhannut Jannen kanssa koko päivän... Jos hän olisi tullut raskaaksi muttei myöntyisi nyt Kalpan ajatukseen, Kalpa alkaisi ihmetellä. Niinpä hän pakotti järkyttyneen ilmeensä rakastavaksi ja vastasi: "Olet oikeassa..."
Jo seuraavana aamuna näytti siltä, että Jennin pahin pelko oli käynyt toteen... Pahoinvoinnista päätellen hän oli jälleen raskaana. Jenniä inhotti koko ajatuskin, mutta minkä hän asialle mahtoi. Tällaista oli perijän elämä, ja monimutkaisemmaksi se muuttui jos sähläsi huolimattomasti toisen miehen kanssa aviomiehensä selän takana...
Jo seuraavana päivänä Jenni sai kauhukseen todeta että pahoinvointi oli merkinnyt raskautta. Mutta entä jos lapsi olikin Jannen?! Entä jos Kalpa huomaisi vauvan ulkonäössä jotain joka ei muistuttaisi lainkaan Jennin ja hänen ulkonäköä? Jenni tunsi tuskanhien nousevan iholleen vaikka yrittikin rauhoitella itseään.
Tuomas oli innoissaan kun huomasi että hänestä tulisi tuplasti setä. Tietenkään Tuomas tai kukaan muu Jenniä ja mahdollisesti Annia lukuun ottamatta ei tiennyt, että tämä lapsi voisi pahimmillaan hajottaa koko perheen...
Illemmalla oli Eevan syntymäpäivät, ja kaikki odottivat jännityksellä, millainen esikoisesta tulisikaan!
Ja Eevasta tuli varsin söpö tyttönen! Selvästikin Eevalla on persoonallisemmat kasvot ja se on aina plussaa. :) Horoskoopiltaan Eevasta tuli kaksonen.
Kalpa tuntui palvovan tytärtään vielä enemmän nyt kun Eeva kasvoi taaperoksi. Hän oli aina leikkimässä, opettamassa, syöttämässä, hellimässä ja kylvettämässä tytärtään. Ja Jennille se sopi vallan hyvin, hän kun ei ollut niin kiinnostunut lastenhoidosta... Eeva oli selvästikin isän tyttö.
Ei se kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö Jenni olisi lainkaan viettänyt aikaa Eevan kanssa. Hän leikki mielellään tytön kanssa ja huomasi että äityydessä ei oikeastaan ollut ainakaan vielä mitään vikaa. Eevasta oli sentään seuraa hänelle kun hän joutui raskaana ollessaan jäämään kotiin.
Tuo sisäkkö tuntui jostain selittämättömästä syystä vihaavan pariakin talon asukasta! :o Hän jopa tuli ja läimäytti Rooperttia suoraan poskelle. Tuostakos Roopertti sai mittansa täyteen ja päätti että mokoma aggressivinen kodinhoitaja saisi potkut! Kunhan Roopertti olisi järjestänyt pienen käytännön pilan ensin...
Harvoin käytössä ollut woodoo-nukke sai nyt käyttöä kun Roopertti päätti tehdä vessahätä-jekun kodinhoitajalle!
Harmi kyllä sisäkkö ei laskenut alleen, mikä olisi ollut noloa kuin mikä, vaan lähti sen sijaan kohti kotia tai mitä lie vessaan... Anni erotti seinää päin juosseen näköisen ja vihamielisen kodinhoitajan heti seuraavana päivänä ja tilalle palkattiin uusi joka ei osoittanut vihamielisyyttä kehenkään...
Anni ei tuntenut oloansa vieläkään kovin onnelliseksi, vaikka hän iloitsi siitä että oli saanut seurata Eevan kasvua. Annin elinikä uhkasi kuitenkin loppua pahasti kesken, hän tiesi ettei hän välttämättä ehtisi nähdä edes tulevan lapsenlapsen syntymää, jos kävisi huono tuuri.
Annista tuntui että hänen elämänsä oli ollut kaikin puolin keskivertoista... Ainoa hieno asia hänen elämässään olivat olleet Roopertti ja lapset, mutta jotenkin tuntui että nekin olivat vain rajoittaneet Annin elämään kovin erilaista elämää kuin hän olisi itse halunnut. Perhe oli tuonut mukanaan niin paljon vastuuta, että Anni ei ollut ehtinyt toteuttaa unelmiaan. Nyt tuntui että elämä oli lipunut pois hetkessä ja Anni katui sitä ettei ollut ottanut aikaa itselleen.
Mutta vaikutti siltä että Anni ehtisi hyvinkin nähdä toisen lapsenlapsen syntymän, sillä juuri niinä hetkinä Jenni synnytti (alasti :'DD) olohuoneessa.
Jenni hätkähti kun näki tyttövauvan ensimmäistä kertaa... vaaleansiniset silmät, aivan kuten Jannella! Jennin sydän alkoi tykyttää tuhatta ja sataa kun hän katsoi lapsen muita piirteitä. Punaiset hiukset, mutta sellaiset oli onneksi Kalpallakin, ja iho oli sekoitus Jennin ihosta ja tummasta ihosta. Mutta ei ollut epäilystäkään siitä, oliko lapsi Jannen vai Kalpan. Silmien sinivihreä tuike paljasti kaiken...
Kädet vapisten Jenni ojensi tytön Kalpalle, joka syleili tätä ilonkyyneleet silmäkulmissaan. Jenni jäi kauhusta jäykkänä odottamaan mitä tapahtuisi kun Kalpa katsoi vauvaa silmiin, mutta Kalpa ei tuntunut tajuavan mitään. Hän syleili lasta yhä kuin omaansa ja Jenni uskalsi viimein hengittää jälleen. Voisiko olla mahdollista ettei Kalpa huomaisi mitään...?
Nimen Jutta saanut pienokainen pääsi seuraavaksi isoäidin syliin. Anni huomasi samantien erikoiset silmät, jotka eivät taatusti kuuluneet Kalpalle tai Jennille, mutta ei sanonut silti mitään nähdessään Kalpan onnellisen hymyn.
Illalla Jenni päätti lähteä Kalpan kanssa musiikkia harrastavien piilotontille, ja Jenni törmäsi siellä tähän jo aikaisemmin nähtyyn kaunottareen. Tuon voisi napata sukuun joskus... ;)
Jenni kävi osallistumassa tanssikilpailuun, mutta eipähän noista koukkunokista ollut hänelle kunnon vastusta, koska hän...
... voitti ylivoimaisesti!
Enpä tiennytkään että Viikatemiehestäkin voi juoruilla... xD
Mahtoi olla järkyttävä juttu...
Näillä kuvilla on ikävä yhdistävä tekijä... Viikatemies saapui näet hakemaan Annia lähes heti kun Jenni ja Kalpa palasivat kotiin. Onneksi Anni oli sentään saavuttanut kultatason tavoitteissaan joten hän sai hieman mukavamman lähdön...
Viimeinen hymy tältä ihanalta perijältä... :(
Arvata saattaa että perhe oli surun murtama... Roopertti ei saanut itkuaan hallintaan ja Jennin tunteet vaihtelivat surusta suoranaiseen vihaan. Miksi Anni oli pitänyt riistää heiltä jo nyt? Aivan liian pian!
Pieni Eevakin tajusi isoäidin olevan poissa ja itki... <:(
Kalpalla ei ollut ollut erityistä suhdetta Anniin, he eivät olleet ystäviä, mutta Kalpaa suretti silti. Anni oli ollut iloinen ja mukava anoppi sekä ollut suureksi avuksi. Suruverho tuntui laskeutuvan koko talon ylle, ja kaikki vetäytyivät hiljaisuuden vallitessa omaan rauhaansa kaivaten valovoimaista simiä, joka oli ollut loistava äiti ja isoäiti sekä rakastava aviovaimo.
---
Huomaa että on viime osan kirjoittamisesta aikaa, kun tämä meinasi vähän tökkiä... :D
JOS seuraavaa osaa tulee, siinä nähdään lisää jälkikasvua ja millaista kasvua! Selviää myös onnistuuko suunnitelmani Tuomaksen varalle ja meinaako Jenni jatkaa rakkauden metsästystä.
Uutta osaa on kuitenkaan turha odottaa ilmestyväksi pian. Ensinnäkin kohta on yo-kirjoitukset ja toisekseen voi olla etten jaksa enää tehdä tätä legacya, sorry guys... :(
Kommentit