Päivitin äsken linkitettyjen tarinoiden laatikon ja sain huomata, että järkyttävän moni tarina keskeytyy ajan mittaan. Se pistää miettimään, että kuinka pitkälle minä olen jo päässyt tarinani kanssa. Enää pari sukupolvea jäljellä ja sitten pääsisin todella kymmeneteen sukupolveen. Ja aion yrittää (vaikkakin hitaasti tarinaa päivitän), mutta se ei todellakaan ole minulle helppoa.

Minulle on näet tänä syksynä diagnosoitu masennus, ja sitä on jatkunut jo ennen diagnoosiakin vuosia. En ole viitsinyt aikaisemmin kertoa asiasta, koska se on melko henkilökohtaista, mutta masennukseni on ollut yksi niistä syistä, joka on välillä viivyttänyt tarinan jatkumista. Välillä ihmettelen, että olen ylipäätään jaksanut tehdä tarinaa näin pitkälle. Aion kuitenkin jatkaa vielä, toivoen että pääsen vielä kymmenenteen sukupolveen.

Teidän kommenttinne, kannustuksenne ja kehunne ovat olleet minulle tärkeitä, ja tahdon kiittää teitä siitä. Tuntuu oudolta, että moni todella taitaa lukea tätä tarinaa, ja sivullakin on ollut jo kohta 43 000 kävijää.

Pohdiskelevin terveisin toivoton teille kaikille hyvää kevättä ja mukavia lukuhetkiä jatkossakin, kun vaan saan aikaiseksi tehdä seuraavaa osaa.