Kuten lupailin, luvassa on lyhyt extra Legacyn ulkopuolelta, joka siis kertoo mitä "niille muille" tapahtui. :) En tiedä kiinnostaako teitä pätkän vertaa, mutta minusta on ainakin ihan kiva kertoa mitä kuuluu esimerkiksi Kasperille, näin joulukuun alun kunniaksi. :) Ja onhan tästä kai jotain iloa teillekin uutta jaksoa odotellessa...
Käytin sitten häpeilemättä superkoodia noiden joidenkin ikävaiheiden saavuttamiseksi, koska aika ja mielenkiintoni ei olisi riittänyt todella pelaamaan noita kaikkia ikävaiheita. Mutta nyt alkulöpinät sikseen...
Jo silloin aikoinaan kun Kasper muutti pois Venlan ja Keijon luota, kerroin hieman hänen kohtalostaan, mutta nyt hieman lisää katsauksia hänen elämäänsä - tai siis tätä nykyä hänen ja Mirkun elämäänsä. Ja kauan se ei olisi vain heidän, koska Mirkku ilmoitti olevansa raskaana. Kasper riemastui! Hänestä tulisi sittenkin isä!
Pian alkoi Mirkun maha pullottaa ja hän jäi kotiin lepäämään kun Kasper samanaikaisesti paiski töitä kirjoitusuransa huipulla. Onnistuin vastaamaan vaihtoehto-kysymykseen oikein ja Kasper kiikutti kotiin komeat yli 40 000 simoleonia, joista oli paljon iloa suht köyhälle pariskunnalle. Lapsentulokin kun tietäisi rahanmenoa.
Perhe sai kulkukissasta, Nuudelista karvaisen kaverin. Eikö tuossa penkillä ole hieman kylmä nukkua, kissanviikset sentään!
Toisin kuin Venlaa ja Keijoa, Mirkkua ja Kasperia pitkä talvi ei haitannut. He nauttivat lumesta ja intoutuivat joskus hurjiin lumisotiin, mutta Mirkun oli raskautensa tähden parasta pitää varansa ettei pääsisi paleltumaan.
Uuden takan ääressä kelpasi lämmitellä... Mirkku ja Kasper remontoivat kämpästään hyvin erähenkisen, se toi mieleen kodikkaan ja lämpöisen alppimajan jostain päin Sveitsiä. Mirkku rakasti heidän omaperäistä kotiaan, eikä Kasperillakaan ollut valittamista.
Kohta oli kuitenkin Mirkun synnytyksen aika, ja kylläpä hän paikan valitsi, kun pyöräytti lapsensa talvipakkasella pihalla... o_o
Ja pikkuinen punatukkainen poika oli kohta hänen käsissään. Pojalla oli äitinsä vihreät silmät ja punainen tukka, mutta hassua kyllä ihoaan hän ei ollut perinyt kummaltakaan, vaan se oli vaalein "normaali-ihoista". Poika nimettiin Simoksi. :)
Pian pääsi Kasperkin pikkupoikaa hoivaamaan, ja oli hyvin onnellinen. Kaikki tuntui olevan täydellistä kun hän katseli poikansa pikkuisia sormia ja varpaita. Ajatella että hän ehti vielä isäksi! Kuka olisi uskonut.
Kaikki oli täydellistä myös Mirkun kanssa - he olivat sielunkumppanit. Kasper rakasti Mirkkua ja poikaansa enemmän kuin mitään koko maailmassa. Hän oli onnekas kun löysi tällaisen rakkauden. Ajatellaanpa vaikka hänen sisko-parkojaan: Venla vietti monta vuotta kaksinaamaisen petturi-Keijon kanssa ja Sini ei edes löytänyt ketään rinnalleen. Mutta Kasperilla oli ollut onnea senkin edestä!
Perheeseen hankittiin myös toinen kulkukissa, Ruusu. Ruusu sentään löysi vähän lämpimämmän nukkumapaikan kuin Nuudeli. Ikäväkyllä kissat tulevat toimeen yhtä hyvin kuin koirafobiasta kärsivät kissa ja kissoja puihin jahtaava koira... Pentuja talossa ei siis näillä näkymmin tulla näkemään.
Mutta kuten tiedämme, lapset kasvavat nopeasti. Niinpä Simonkin oli aika siirtyä nyytti-vaiheesta taapero-vaiheeseensa. Synttäreitä olivat ikuistamassa vain vanhemmat ja Mirkun työkaveri, sillä he halusivat pitää juhlat pienimuotoisina.
Pojasta tuli varsin suloinen, mutta ikäväkyllä hän peri äitinsä nenän... Muuten hän on oikea sydäntensulattaja luonteensakin puolesta.
Tässä vielä toinen kuva suloisesta Simosta. :>
Tässä Simo lapsena äitinsä onniteltavana. Simo oli kiltti ja kuuliainen lapsi - muistuttaen todella Kasperia pienenä. Poika joka ei ikinä tahtonut pahaa kenellekään.
Koska Kasper asui kauan Venlan ja Keijon luona ennen kuin muutti Mirkun kanssa yhteen, hän saavutti jo vanhuutensa (oikeasti hän olisi ollut jo ajat sitten vanha koska Venlakin on, mutta en ole pelannut perheessä ennen tämän extran työstöä) pian Simon kasvun jälkeen.
Vanhuus ei häntä juuri turmellut, mutta vanhuutensa kunniaksi hän päätti kasvattaa pujoparran. :'D Eläkeelle hän ei vielä halunnut jäädä.
Rakkaus hänen ja Mirkun välillä ei kuihtunut mihinkään, sen sijaan se pysyi yhtä vahvana.
Mirkku nautti vielä nuoruudestaan ja palasi työelämään. Onnistui hän ylennyksenkin saamaan, muttei sentään yltänyt lääkäriuran huipulle.
Tällainen teini Simosta kasvoi, edelleenkin nenää lukuunottamatta komea poika. Kauaa hän ei kuitenkaan antanut lettinsä näin liehua, vaan otti vanhempiensa selän takana rastat tuottaen äidilleen harmaita hiuksia - isän hiuksia hän ei enää voinut harmaannuttaa, nehän olivat jo harmaat!
Rastoista huolimatta Kasperin ja Simon isä-poikasuhde oli loistava. He tulivat mainiosti toimeen, mitä nyt välillä vähän kinastelivatkin... Ainoana lapsena Simo sai kaiken tarvitsemansa tuen ja rakkauden, mutta Mirkku ja Kasper pitivät huolen siitä ettei pojasta kasvanut hemmoteltua näräpruttia.
Ja tähän Kasperin perhe-kertomuksen loppuun... AUTS! Ei ehkä idyllisin lopetus, mutta sitäkin kivuliaampi Kasperille.... On tuo tanssi vaarallista puuhaa kun pää kääntyy sijoiltaan. :'D
---
Sini keskittyi uraansa niin paljon, että hän ei ikinä perustanut perhettä. Mutta oikeastaan se ei häntä haitannut, koska hän sai tarpeeksi täyttymystä siitä että pääsi tiedeuran huipulle ja sai tehdä antoisaa työtä josta nautti.
Silloin tällöin perhe kuitenkin väkisin tunki hänen mieleensä, ainakin kun hän seurasi siskon tytön kasvua kauniiksi naiseksi asti. Joskus he törmäsivät kaupassa, ja tietysti Venlalla kyläillessä. Uni toi Sinillä mieleen jotenkin itsensä, koska Sinin tapaan Uni oli pippurinen ja menevä.
Sininkin oli kuitenkin aika vanheta (hänhän on sitä paitsi vanhin lapsista x]), mutta hän säilyi hyvin nuorekkaana. Eikä vanhuus häntä juuri rumentanut, hän näytti varsin arvokkaalta naiselta.
---
Samaa ei kuitenkaan voinut sanoa Keijon kasvoista hänen vanhennuttuaan.... Ukko oli aika paljon karmeampi näky vanhenemisensa jälkeen, näin rehellisesti sanottuna. Mutta romantiikkatavoitteisena siminä hänen charminsa ei kyllä mihinkään kuollut. Ja sen saattoi nähdä hänen tavassaan katsella nuoria naisia...
Siitä asti kun Venla oli häätänyt hänet kodistaan, hän oli asunut pienessä kämpässä Stadin toisella laidalla ja katsellut haikeasti valokuvaa lapsistaan. Ennen tätä katsausta hän tapaili jonkun aikaa naista, jonka kanssa Venlaa alunperin petti, mutta huomasi pian pöljän blondin tylsäksi tapaukseksi. Sen jälkeen hänellä oli monia suhteenpoikasia, jotka eivät kuitenkaan ikinä edenneet flirttailusta pidemmälle.
Jonkun aikaa sitten kotoa lähtenyt Lauri sai luvan asua Keijon luona, mutta sohvalla hän joutuisi nukkumaan... Heti kun Lauri astui ovesta sisään, hän tiesi tulleensa poikamieskämppään - ummehtunut haju ja tiskivuori kertoivat tarinan puolestaan. Pian hän kuitenkin huomasi isänsä sohvalla ja hän tämä riensi tervehtimään poikaansa.
Hetken rupateltuaan Lauri ja Keijo jo nauroivat hyville muistoille. Olipa siitä aikaa kun he olivat asuneet saman katon alla! Keijo oli tyytyväinen saadessaan seuraa pieneen kolkkoon asuntoonsa.
Iloisena Lauri lähti töihin ja haaveili lakiuran huipusta. Sinne hän kylläkin joutui ajamaan autonrämällä, jonka Keijo oli hänelle lainannut.
Sillä aikaa kun Lauri puursi töissä, Keijo lähti tarkastamaan naapuruston naistarjontaa. "Onpa hyvännäköinen punapää..." hän kujeili mielessään nähdessään nuoren kaunottaren lipuvan ohitseen. Joskus tuntuu ettei Keijo muistanut vanhentuneensa, mikä saattoi aiheuttaa kiusallisia tilanteita...
Kyllä hän saattoi katsella iäkkäämpiäkin naisia, mutta jutellessaan tällaisen kanssa pälyili pakostakin kiinteäkroppaista punapäätä. Hänen juttukaverinsa huomasi tämän nopeasti, ja se taisi olla kova isku hänen itsetunnolleen koska hän lähti pois vihaisen näköisenä...
Keijo ihaili erityisesti Leutolaaksossa asuvaa Pamelaa, vaikkei tämä nyt ollutkaan mikään Pamela Andersonin ilmentymä... Hänen uusi tuttavuutensa oli kuitenkin aika kylmän tuntuinen, ehkä hän ei pitänyt vanhoista miehistä, varsinkaan sellaisista joilla oli tasan yksi asia mielessä...
Kotopuolella Laurin haaveet olivat juuri lentäneet taivaan tuuliin. Hän sai potkut töistään, ja se jos mikä sai hänet masentuneeksi. "Lakiuran huippu on elämäntoiveeni mutta onnistuin mokaamaan tämänkin! Mikäköhän toivoton luuseri minustakin tulee...?" Lauri pudisteli päätään, mutta sai samassa ajatuksen. Ehkä hänen kannattaisi hommata muuta ajateltavaa, ja mikäpä toimisi paremmin kuin sokkotreffit!
Rahaahan se eukko vaati, ja Lauri päätti pistää kunnolla rahaa likoon. Haluisihan hän sopivan daamin eikä mitään kamalaa harakkaa.
Tuo LIIAN kaunis sim sieltä putkahti, mutta Lauri ei tuntunut olevan kovin kiinnostunut ympäristöstään, koska mietti yhä potkujaan.
Yllätys-yllätys heistä ei tullut mitään... No myönnettäköön että minähän se asialla olin. En aio käyttää noin hyviä geenejä Laurin kaltaiselle... noh, ei-perilliselle. Nuo kauniit geenit säästetään tulevaisuutta varten. Niinpä treffit päättyivät lyhyeen, mutta Lauri ei lannistunut.
Tällä kertaa Lauri sai luvan maksaa vähemmän, jottei paikalle tupsahtaisi jälleen joku valioyksilö. Taas kerran nainen oli turhan kaunis Laurin kumppaniksi, mutta olkoot nyt kuitenkin. Tätä naista kun kukaan ei edes tunne.
Treffit sujuivat hyvin ja Lauri unohti pian potkut kauniin blondin seurassa. Tunnit noruivat nopeasti, kun oli hyvää ja viehättävää seuraa.
Treffit päättyivät hellään suudelmaan, ja Lauri vannoi mielessään että tapaa uuden tuttavuutensa vielä! Kuka tietää mitä tästä voisi vielä kehkeytyä...?
---
Nyt on tarinat tarinoitu, ja alan pikkuhiljaa työstämään uutta osaa. Kaksi koetta on tosin vielä jäljellä, joten ennustan jakson olevan valmiina ehkä ensi viikonloppuna, jos olen jaksanut sen väkertää. Voi olla etten jaksa tehdä mitään kokeiden jälkeen koska olen aivan naatti nytkin. x__x
Mutta hyvää joulun odotusta kaikille!
Kommentit