Seuraavana aamupäivänä, Venlan lähdettyä töihin Keijo tarttui jo rutiininomaisesti jälleen puhelimeen... Miellyttävä naisääni juovutti hänen mieltään päivä päivältä enemmän... "Haluaisin tavata sinut..." naisääni kuiskasi kissamaisen pehmeästi. "Usko pois, me tapaamme pian." Keijo kuittasi ja lopetti pian puhelun.

Niinpä hän kutsui naisen luokseen... Naisen jonka kanssa hän oli äskettäin ystävystynyt toivomuslähteen avulla. Naisen joka oli heti sytyttänyt hänen mielenkiintonsa... Hänen näkemisensä jälkeen Venla oli tuntunut tylsältä ja suorastaan turhalta tämän naisen rinnalla.

Pian he jo siirtyivät lemmenlilluttimeen ja eivät kovin kauan tyytyneet pelkkään suuteluun... Keijo oli siis valinnut petturin tien.

Uni saapui kotiin koulusta eikä huomannut isäänsä poreammeessa. Hän oli hyvällä tuulella, koska koulussa meni hyvin ja hän oli jo edennyt teiniuransa huipulle, äitikin oli jopa kehunut häntä ja Uni tunsi viimein saavansa kaipaamaansa huomiota.

Myös Laurilla meni hyvin. Hän ei ollut vielä saanut töitä toivomaltaan laki-alalta mutta koulussa ropahteli kymppiä toisen perään ja hän kuitenkin tienasi perheeseen vähän rahaa musiikkiurallaan. Silti hän toivoi löytävänsä pian lakiuran töitä.

Venla tapasi Stadin toisen porhon - sen miespuolisen - Jalo Pilkkeen. Mies oli aika outo, koska peilaili jatkuvasti itseään... Jostain syystä Venlalla oli kuitenkin kaksi salamaa tähän rikkaaseen poikamieheen. o_O

Tulipaloltakaan ei vältytty, kun Venla ajatuksissaan unohti hummerinsa uuniin! Onneksi palo saatiin sammutettua ja suurempaa vahinkoa ei sattunut.

Uni oli ryhtynyt tarkastelemaan Stadin miestarjontaa... Kummallisen näköinen poika (taustalla) Tero Ottavainen, joka tunsi Laurin hyvin, ihaili salaa tämän siskoa... Uni kuitenkin tuntui olevan kiinnostunut enemmän gootti-pojasta Jonne Notkosta, joka oli kyllä kieltämättä aika mielenkiintoinen näky mustiksi maalattuine huulineen, pitkine nahkatakkineen ja puuteroitune kasvoineen. Mutta Uni tykkäsi... :P

Iik minkä ilmestyksen Keijo toi mukanaan töistä... Miten simini onnistuvat aina tuomaan ne ikävimmän näköiset towniet töistä kotiinsa...? :'D

Uni päätti viimein lähteä kaupungille, ja valitsi kohteekseen Yökerho Arkun, jossa tapasi aika kiehtovan miehen, Anselmi Salosen. Mies oli aika komea, mitä nyt tuo käärmeennahka-kuosinen takki oli Unen mielestä kammottava... "Olisiko tässä minulle tuleva puoliso...?" Uni ei voinut kuitenkaan olla miettimättä.

Uni maistoi DJ:n virkaakin jonkun aikaa, ja pärjäsi varsin hyvin täysiin kohotettujen luovuuspisteidensä ansiosta. Ja hauskaa hänellä oli! Mutta jostain syystä yökerhossa ei ollut tietoakaan teineistä, joten poikaystävähaaveet jäivät täyttymättä.

Samoihin aikoihin Keijo soitteli jälleen rakastetulleen. Mutta huomaatteko kuvassa jotain erityistä? Ikkunan takana Heikki katseli tyytymättömänä ja kädet puuskassa miekkosen puuhia... Eikä mikään ihme. Olihan Venla tullut satutetuksi ja loukatuksi aikaisemminkin! Mutta että Heikin  luottamuksen saanut muinoinen paras ystävä tekee tuollaista... Heikki kihisi kiukusta!

Lauri päätti kokeilla onneaan toivomuslähteen kanssa... Mutta toisin kuin muut jotka olivat toivoneet rahaa tai ystäviä, hän toivoi romanssia...

Kohta hänen eteensä putosi Unelle tutuksi tullut tyttö, Sirja Raski (Theodor Raskin tytär!) ja suuteli Lauria suoraan suulle. Lauri oli hämmentynyt mutta onnellinen, ja hän tunsi jo rakkauden huumaavan vaikutuksen valtaavaan mielensä. Hänellä oli tyttöön kolme salamaa, joten toivomuskaivo taitaa olla aikamoinen onnenpotku. Se ei ole vielä kertaakaan ollut toteuttamatta toiveita... Mutta uskon että sillä on jotain tekemistä tavoitemittarin kanssa, eli tavoitemittarin pitää osoittaa korkeita lukemia jotta toive toteutuu... Tämä on tieytsti vain minun teoriani. :]

"Olet unelmieni täyttymys!" Sirja sanoi kun he viimein erkanivat toisistaan. Lauri ei meinannut uskoa korviaan. Hänkö? No olihan hän townie-hahmojen rinnalla aika komea mutta kaikki tuntui silti liian hyvältä ollakseen totta. "Niin sinäkin minun..." hän kuitenkin kuiskasi.

Lauri päätti esitellä tytön myös äidilleen, joka oli yllättynyt mutta iloinen saadessaan tietää että Lauri oli löytänyt mukavan tytön rinnalleen. Sirja vaikutti kunnolliselta ja miellyttävältä tytöltä.

Seuraavana aamupäivänä Keijo oli jälleen kutsunut rakastajattarensa (anteeksi, en muista simin nimeä...) luokseen ja helli tätä pihalla. Suhde oli jo jatkunut jonkun aikaa ja Keijo kehui mielessään itseään siitä, että osasi salata suhteensa näin mainiosti.

Hän kuitenkin nuolaisi pisaransa liian aikaisin, kun Venla ajoikin pihaan kesken kuhertelun. Venla ei voinut uskoa tätä todeksi! Jo toinen kerta hänen elämänsä aikana! Eikö yhdessä ollut ihan tarpeeksi kestämistä?

"Sika!" hän huusi ja läimäytti Keijoa poskelle. "Miten saatoit tehdä jotain tällaista selkäni takana?!" Venla itki vuolaasti. "Etkö välitä lainkaan minusta ja lapsistasi?!" Keijo meni hiljaiseksi. Tottakai hän välitti, mutta romantiikkatavoitteinen sim on aina romantiikkatavoitteinen sim. "En voi ymmärtää..." Venla kuiskasi hänen hysteriansa alkoi muuttua surun ja vihan välimuodoksi. Keijo käveli mitään sanomatta pois paikalta, ja hänen hätääntyneeltä näyttävä rakastajattarensa yritti paeta myös paikalta kunnes Venla huudahti: "Ja sinähän et mene minnekään!"

"Senkin omahyväinen lehmä!" Venla sanoi. "Anteeksi?!" nainen äyskäisi vimmastuen. "Kuulit aivan oikein! Oletko sokea, vai etkö muuten vain välittänyt Keijon käyttämästä sormuksesta? Tuollaiset avioliiton rikkojat saavat puolestani painua hiiteen! Joten alahan painua ennen kuin itsehillintäni romahtaa lopullisesti." Nainen katsoi häntä järkyttyneenä ja pinkaisi juoksuun.

Keijo oli mennyt istumaan eteisen sohvalle ja huokaisi. "Pahus vie kun olin niin varomaton..." Keijo mutisi itsekseen. "Olisin kyllä pystynyt pitämään tämän salassa mutta en pystynyt olemaan erossa hänestä. Ja nyt Venla sai tietää." hän pohti ja huokaisi jälleen.

Kohta Venla astui ovesta sisään ja Keijo hyppäsi jaloilleen. "Miksi teit sen?" Venla kysyi. "En voi vastata tuohon... Se vain, tapahtui." Keijo yritti selitellä. "Ai vain tapahtui? Sekö on sinun selityksesi? Et näemmä kunnioita minua tai perhettämme lainkaan. Niinpä sinulla ei ole mitään virkaa täällä." Keijo havahtui.

"Koita ymmärtää! Et voi edes arvata minkälaista romantiikkatavoitteisen simin elämä on avioliitossa! Kun jokainen solu houkuttelee pettämään..." Venla käänsi katseensa vihoissaan pois. "Antaako se sinulle oikeuden loukata minua?" hän sanoi ja tunsi kyynelkanavien jällleen avautuvan. Keijo ei osannut sanoa mitään... Venla oli oikeassa. "Sitähän minäkin. Vai meinaatko koko ikäsi vedota tavoitteisiisi kun teet jotain väärää?" "Ymmärrän mitä tarkoitat... Tein väärin." Keijo sanoi tuskastuneena. "Voimmeko aloittaa puhtaalta pöydältä?"

Se oli viimeinen pisara... "Mitä sinä oikein kuvittelet!? Luuletko todella että haluan jakaa elämäni kanssasi tämän kaiken jälkeen, hah, olet pahuksen väärässä! Minä haluan eron, ja voit olla varma että se olet sinä kuka tästä talosta astelee ulos." Keijo nosti kädet kasvojensa eteen järkytyksestä. "Pyydän, anna minulle mahdollisuus! Me olimme niin onnellisia!" Venla sulki silmänsä ja yriti hillitä raivoaan. "Tarkoitat varmaan että minä olin, koska sinä et nähtävästi ollut. Miksi muuten olisit hakenut "lohtua" suhteemme ulkopuolelta?" Venla oli jälleen osunut oikeaan. "Hyvä on... Minä lähden, jos kerta haluat sitä." Keijo alistui ja käveli ulos ovesta.

Niin Keijo käveli pois ja jätti hyvästit elämälleen Venlan ja lasten kanssa... Mutta näinhän siinä usein käy, jos menee tekemään tuollaista.

Venla oli niin vihainen että meni kauan kunnes hän rauhottui. Hän yritti ajatella asian järkipuolta... Jos syrjähyppy ei olisi tullut vielä ilmi, se olisi todennäköisesti tullut ilmi jossain vaiheessa. Mutta hänestä tuntui niin pahalta, että kaikki ne hetket, ne ihanat hetket joita hän ja Keijo olivat viettäneet menettivät merkityksensä. Ja lisäksi hän oli nyt yksinhuoltaja...

Kun Uni ja Lauri tulivat koulusta he kuulivat uutisen. Molemmat pillahtivat itkuun, miten tämä oli mahdollista! Heidän vanhempansa, jotka olivat olleet aina päältä katsoen niin onnellisia ja rakastuneita.

Venla vetäytyi moneksi tunniksi makuuhuoneeseen pohtimaan asioita. Kaikki oli muuttunut nyt. Myös hän muuttuisi. Hän voisi joko jatkaa elämäänsä tai katkeroitua kaikkia miehiä kohtaan ja viettää loppu elämänsä yksin. Vanhuuskin odotti kuuden päivän päässä. Mutta silloin Venla muisti Jaden sanat: "Muista elää jokainen päivä murehtimatta tulevaa tai mennyttä!" Yhtäkkiä Venlasta tuntui paljon paremmalta. Loppujen lopuksi saattoi olla vain hyvä, että hän pääsi Keijon kaltaisesta kaksinaamaisesta niljakkeesta eroon. Samassa hän muisti, että hänellä oli puhelinmuistiossaan Jalo Pilkkeen puhelinnumero...

Sitä ennen hän kuitenkin päätti ryhdistäytyä ensimmäiseksi vanhempana. Hän kutsui rehtorin vierailulle ja toivoi parasta. Hän esitteli talon rehtorille, joka tuntui olevan oikein mielissään, mutta siirtyi sitten sydän pamppaillen laittautumaan ja pyysi rehtoria viihdyttämään jonkun aikaa itseään. Uni ja Lauri tulisivat kohta koulusta ja jatkaisivat jutustelua.

Hän pukeutui kauniiseen juhla-asuun, sulki tähän asti aukinaisina lainehtineet hiuksensa ja laittoi ensimmäistä kertaa elämässään huulipunaa... Hän oli kuin eri ihminen. Hän näytti nuorelta, vapaalta ja kauniilta... Hän oli kaukana tavallisesta äiti-tyylistään.

Niinpä hän näppäili hermostuneena Jalon numeron ja pyysi tämän mitään sen kummempia selittelemättä treffeille. "Etkö sinä ollut naimisissa?" Jalo hämmästeli. "Ööh, en... Tai siis se juttu on historiaa." Hetken ihmeteltyään Jalo suostui ja he sopivat tapaavansa ravintolassa.

Ravintolassa olempia ujostutti... Venlasta tuntui oudolta olla treffeillä tuntemattoman miehen kanssa, mutta Jalo katseli häntä ihaillen. Ei hän ollut aikaisemmin huomannut kuinka kaunis nainen tämä olikaan. Pian he siirtyivät pöytään ja Venla toivoi tunnelman kevenevän.

Onneksi tunnelma keveni heti kun Venla ja Jalo saivat kuohuviinilasit kouriinsa... He rupattelivat iloisesti kaikesta maan ja taivaan välillä. Keskustelun lomassa Venla kysyi: "Mikä olikaan tavoitteesi?" Jalo ihmetteli tätä kysymystä mutta vastasi: "Mammona, onko se okei?" Venla hymyili flirttailevasti ja vastasi: "Tietysti..." ja ajatteli samalla, että hän olisi ampaissut ravintolasta sillä sekunnilla jos Jalo olisi sanonut sen olevan romantiikka...

Illallisen jälkeen Venla nosti panoksia ja ryhtyi peittelemättä flirttailemaan seuralaiselleen. Ja Jalohan ei sitä pahakseen laittanut, sillä hän tuntui olevan täysin kaunottaren pauloissa. Ja mikäs ihme se nyt olisi kun katsoo tässäkin kuvassa Venlan veistosmaisia kasvoja.

Flirttailu sai kuitenkin päättyä hetkeksi, kun raivopäinen rouva Kurjenkaula ryntäsi paikalle riehumaan kivikovine käsilaukkuineen joista Jalo sai monta mojovaa iskua... Myös Venla sai kuulla kunniansa... Mutta se ei heitä häirinnyt, vaan he siirtyivät ravintolan pienelle takapihalle minne Kurjenkaulan haukansilmäkatse ei yltänyt.

Ja siellä he vaihtoivat pitkään kuumia suudelmia... Venla tunsi olevansa aivan ihastunut jo nyt! Jalo tuntui niin turvalliselta ja kohteliaalta, oikea unelmien herrasmies! Jalo oli niin imarreltu kaunottaren huomiosta että hänen päässään ei juurikaan pyörinyt mitään muuta kuin se miten ihanilta Venlan punaiset huulet tuntuivat hänen huulillaan.... Treffit päättyivät mahtaviin tunnelmiin ja he hyvästelivät toisensa pilke silmäkulmassa.

Kun Venla palasi kiireesti kotiin, rehtori oli yhä vierailullaan, joten Venlan oli aika tehdä vaikutus häneen jälleen ruoanlaittotaidoillaan. Tällä kertaa hän päätti pistää parastaan ja laittoi kuorrutettuja hummereita.

Illallinen meni mukavissa tunnelmissa keskustellessa lasten koulumenestyksestä ja vastaavasta. Siinä missä Lauri kertoi kymppikatraastaan Uni oli lukittautunut huoneeseensa. Hän oli niin järkyttynyt vanhempiensa yllättävästä erosta että halusi olla jonkun aikaa yksin...

Ja niinhän siinä kävi että lapset hyväksyttiin yksityiskouluun mielihyvin. Venla oli huomaavinaan rehtorin katsovan häntä kummallisesti... No, olihan hän tullut suoraan treffeiltä ja pukeutunut parhaimpiinsa. Häntä ei kuitenkaan rehtorin mieltymykset sen kummemmin kiinnostaneet, koska hän odotti seuraavaa päivää, jolloin hän saattaisi tavata Jalon uudelleen....

---

Seuraavassa osassa selviää miten lapset ottavat äitinsä nopean toipumisen. Näemme myös Unen odotetun kasvun aikuiseksi, ja näillä näkymin perijän paikan anastuksen... Lue siis seuraavakin osa sen ilmestyttyä! :)

/Seuraava osa tulee kaipa tänä viikonloppuna, tarkkaa päivää en osaa sanoa./