Lukijoiden toiveesta tämä muutettiin osaksi, se oli siis alunperin extra. Kuvia on paljon mutta tekstiä vähemmän. Olen tässä muutenkin miettinyt että voisin jatkossa tehdä jaksoista hieman kevyempiä, ettei tekstistä tule turhan uuvuttavaa. Jos vertaa ensimmäisen sukupolven tapahtumia nykyiseen... silloin kirjoittaminen ei ollut niin työlästä kun kerroin vain ihan tärkeimmät tapahtumat. Jatkossa jaksot saattavat siis olla lyhyempiä mutta nopeampaan tahtiin eteneviä kuin ennen, monesta syystä.

Ensinnäkin intoni tähän legacyyn on jokseenkin lopahtanut jo jonkun aikaa sitten, joten en halua tappaa viimeistäkin motivaatiota tekemällä tarinaa turhan työlääksi. Toiseksi tarinan perusteellinen kerronta vie tolkuttomasti aikaa, varsinkin kun en pidä pitkiä päivitystaukoja. Kolmanneksi, liian tarkkaan kerrottu tarina on mielestäni käynyt tylsäksi, en minä tietenkään poista "juonta" kokonaan, en minä halua tehdä tästä sellaistakaan, että "Mikael kasvoi teiniksi", ja seuraavassa kuvassa "Miro kasvoi aikuiseksi" ilman mitään selostusta näiden asioiden välisestä ajasta.

Puuh tulipa pitkä sepostus. Niin, jos joku vielä pohtii lemmikkini kohtaloa, voin kertoa että suureksi helpotukseksi kunnossa on! :) Voi pojat, mitenköhän huonosti minulla mahtaisikaan mennä tällä hetkellä jos ei olisi... Mutta nyt pitemmittä puheitta (köhköh) nauttimaan extrasta ja ihanista lomakuvista! :) Kylläkin tarina lähtee liikkeelle kotoa, joulukuvien jälkeen... :D

---

Kaiken poseeraamisen jälkeen Uni puristi itselleen makoisaa tomaattimehua. Valokuvaus oli saanut hänet pohtimaan asioita, mukaanlukien Anselmia. Millaista hänen elämänsä olisi jos hän olisi nainut Anselmin? Uni ärtyi ja pudisti päätään. Turhaa kiduttaa itseään tuollaisilla ajatuksilla! Sitä paitsi hänhän oli juuri päättänyt äskettäin olla ajattelematta koko miestä.

Teiniksi kasvettuaan Miro päätti hakea töitä, ja päätyi omaperäiseen valintaan - näet peliuralle! Suosiotavoitteinen poika ei ollut kiinnostunut raskaasta työstä, vaan halusi päästä sieltä mistä aita on matalin. Hänen mielestään elämässä oli paljon tärkeämpiäkin asioita kuin raha ja työ, näet ystävät.

Uni harjoitti karismaa peilin ääressä, ja huusi joskus siihen malliin, että muita ihan kauhistutti. Ehkä hän harjoitteli puhettaan Anselmille, joka oli rakkaudentunnustuksellaan onnistunut häiritsemään hänen elämäänsä.

Jo vanhukseksi varttunut Jeppe-kissa oli aina jotunut elämään talossa ilman huomiota, mutta lähiaikoina Retu oli alkanut viettämään aikaa vanhuksen kanssa. Lapset, urat ja muut selkkaukset olivat saaneet perheen unohtamaan kissa-paran, mutta nyt se kehräsi tyytyväisenä aina nähdessään Redun, oman Retunsa... :)

Ohoh... Miron kyllä kelpaa mennä töihin, kun pääsee samalla kyydillä isoäitinsä kanssa. Kyllä hänen naamansakin oli sellaisessa virneessä kuin kellätahansa teini-ikäisellä pojalla joka pääsi urheiluauton kyytiin kun hän avasi oven ja hyppäsi sisään.

Illemmalla oli aika viettää Mikaelin syntymäpäiviä, nyt oli kuopuksenkin aika kasvaa lapseksi!

Suloinen ja herkkä poikahan Mikaelista kasvoi. :) Tässä kuvassa hänen suunsa kylläkin näyttää hieman oudolta...? Mikael on iloinen, ystävällinen ja valoisa lapsi, joten hän oli monille mieleen. Hän oli aika kaukana epämukavista isoveljistään, ilmiselvästi luonteeltaan lapsikatraan valopilkku.

(Anteeksi JÄLLEEN kuvien kuten tämän hämäryys... :<) Kun Mikael oli kasvanut lapseksi, perhe saattoi toteuttaa jo pidempään suunnitteilla olleen perheloman! Taaperoitahan lomalle ei voi viedä, joten Uni varasi hetimiten loman kun Mikael oli viimein päässyt eroon vaipoistaan. Uni olikin jo kauan kaivannut auringon lämpöön, arvaatte kaiketi siis jo, mikä kolmesta lomakohteesta olikaan kyseessä?

Kuinka hyvältä perheenjäsenistä tuntuikaan jättää taakseen lumisateinen piha, ja kävellä kohti taksia. Varsinkin lapset olivat innoissaan, koska olivat pääsemässä ensi kertaa ulkomaille! Uni ja Retu puolestaan olivat helpottuneita päästessään rentoutumaan ja odottivat mielenkiinnolla erilaisessa matkakohteessa tarjolla olevaa kulttuurikylpyä.

Ja se yllättävä seikka tässä lomassa oli, että tällä kertaa sitä ei vietettäisikään hotellissa, vaan ihka omassa loma-asunnossa! Jalo oli ostanut asunnon kalliilla hinnalla, perhe kun halusi välttämättä rantatontin. Uni haukkoi melkein henkeään taksin karautettua kauniin ja ison rakennuksen pihaan. Parasta kuitenkin hieman esitellä taloa, jonka sisustin perheen saapumisen jälkeen:

Tässä pelkistettymutta kaunis Redun ja Unen makuuhuone, varustettu hierontapöydällä... ;)

Tässä ovat poikien huoneet. Mikael ja Jani nukkuvat kahdestaan isommassa, ja Mirolla on oma pieni huone seinän takana. Mikaelin (alin) sängyn ikkunasta on upea merinäköala. :]

Tässä näemme yläkerran vessan, ja alakulmassa näkyy hieman portaikkoa, jossa ei ole muuta erityistä kuin tuo pelipöytä, ja pelin nimeä tämä dementikko ei kyllä nyt muista (yllättävää... :'D)...

Alakerrassa heti portaikon alla on kaunis ja tilava oleskelutila, hieman kuin eteinen. Sieltä johtavat oviaukot keittiöön ja olohuoneeseen.

Tässä olohuone, hyvin yksinkertaisesti sisustettu. Mutta eihän tällaisen "pikku kesämökin" tarvitse olla niin täyteen ahdettu. Ja kukapa nyt haluaisi käyttää koko loman talon sisällä nyhjäämiseen, kun ulkona kukkivat kasvit ja paistaa aurinko, ja erilaiset yhteisötontit houkuttelevat luokseen herkullisine ruokineen, erikoisine temppeleineen ja muine paikallisine houkuttimineen.

Ja tässä vielä keittiö, raikas ja kuten muutkin huoneet, avara. Kesäinen ja etelänmerimäinen kalustus hehkuivat lämpöä perheen elämään heti aamupalan aikaan.

Parasta keittiössä on ehdotomasti näköala pöydän ikkunoista. Katsella syödessään tuulessa huojuvia palmuja, värikkäitä kukkia, kirkasta taivasta ja ennen kaikkea villisti kiitäviä vaahtopäitä.

Tässä vielä ihana takapiha... Voi kunpa voisi itsekin paeta tuollaiseen paratiisiin... :]

Koko perhe oli riemuissaan nähdessään talon, vai pitäisikö sanoa huvilan...? Jalo oli tehnyt loistokaupat! Rahaahan tähän ihanuuteen oli uponnut (muistaakseni yli 50 000 simoleonia), mutta mikäs siinä kun oli millä törsätä. Perheellä oli yhä yli 120 000 simoleonia tilillään (jos oikein muistan -> DEMENTIA). Retu, Uni, Miro, Jani ja Mikael olivat aika koominen näky talvivaatteissaan paahtavassa auringonpaisteessa...

Kauaa he eivät kuitenkaan talvivaatteissa liihottaneet, vaan menivät mereen polskimaan, noh, kaikki paitsi Uni, joka päätti ensin nauttia auringosta ihollaan. Tämä se oli lomaa!

Pian Retukin liittyi vaimonsa seuraan, ja lapset tonkivat (jopa Mirokin) innoisaan hiekkaa. Mikael etsi hiekasta simpukankuoria ja Miro sekä Jani päättivät rakentaa kaikkien aikojen hiekkalinnan.

Ei kestänyt kauaakaan kun Uni oli hankkinut itselleen tasaisen rusketuksen, joskin se ei juuri erottunut hänen tummahkon ihonsa tähden. Uni oli kuitenkin tyytyväinen, ja onnellinen siitä ettei päässyt kärähtämään.

Kun lapset olivat menneet sisälle, Retu ja Uni viettivät hetken kahden... Paikka oli niin romanttinen että heidän oli pakko pysähtyä hetkeksi suutelemaan, ennen kuin menivät takaisin sisälle.

Pukeuduttuaan kaikki lähtivät mielenkiinnolla tutkimaan paikallista temppeliä, ja kulkivat kadulla kuin kanat jonossa... :D

Yhteisötontilla he pääsivät tutustumaan paikalliseen ruokaan. Vuoron odottelu tuntui kuitenkin kyllästyvän erityisesti Retua, jonka ilme oli aika mielenkiintoinen...

Pakkohan sitä oli hienolle vesiputoukselle lantti heittää... :]

Perhe kävi usealla reissulla, mutta kuvassa he tulivat reissulta joka valitettavasti epäonnistui, sillä kaikki saivat kutisevaa ihottumaa tjv. (en jälleen kerran muista tarkkaan x]). Kieltämättä huvittava näky, kun kaikki olivat raapimassa itseään tuskaisena.

Illalla Miro tapasi turisti-tytön, mutta tyttö olikin juuri sellainen, joka ei ollut tippaakaan Miron mieleen... Täältä oli siis kai turha tyttöystävää etsiä, ainakin jos kaikki olivat samanlaisia hienohelmoja.

Illalla, päivän päätteeksi Uni päätti mennä vielä viileään veteen. Meri oli kaunis ja rauhoittava iltaisin, ja Uni viihtyi pitkän tovin aaltojen kuohussa, aivan yksinään, omissa ajatuksissaan. Täällä hän oli niin helpottavan kaukana Anselmista, ja hänellä oli aikaa miettiä asioita.

Illalla levättyään perhe lähti jo ennen aamunkoittoa liikkeele - miksi tuhlata kallista loma-aikaa nukkumiseen kun energiavarat olivat jo riitävät. (Harmi että kuva on hämärä, mutta) Perhe lähti innokkaana tutkimaan merirosvolaivaa, ja merirosvoleikkikin maistui.

Sinnikkään kapteenin hytissä vierailun jälkeen kapteenin kummitus saapui viimein esiin, ja Uni riensi tervehtimään kummitusta. Kohta hän jo opetteli innoisaan merirosvolaulua. :)

Retu sai eräällä retkellä salaisen tontin kartan, ja nyt perhe lomansa puolivälissä suuntasi mielenkiinnolla sinne. He ihmettelivät outoja siltoja ja pientä mökkiä tontin perällä, ja menivät uteliaina katsomaan.

Retu tarttui pian toimeen, ja korjasi kaikki rikkinäiset laitteet. Televisiota hän kylläkin hakkasi ruuvimeisselillä aika mielipuolisesti...

Korjattuaan kaiken Retu sai palkinnon poppamieheltä, voodoonuken... :] Retu ei kylläkään ollut sitä tyyppiä joka sai hupinsa muiden simien kiusaamisesta.

Pitkän päivän jälkeen väsynyt perhe painui yöpuulle, mutta Unella oli muuta mielessään... Hän puki ylleen saarelta ostamansa kauniin mekon, laittoi hiuksensa kauniisti ja hieman tapojensa vastaisesti luomiväriäkin. Sitten hän laittoi strereot soittamaan tunnelmamusiikkia ja kutsui Retua yläkerrasta.

Ennen kuin Retu kiirehti tulemaan paikalle, Uni päätti loihtia heille munakasta. Kovin romanttista se ei ollut, mutta aamuyöllä muuta ruokaa ei viitsinyt alkaa tekemään. Vuosien varrella hänen ruoanlaittotaitonsa oli kehittynyt huimasti, vaikkei hän vielä vetänyt vertoja Redulle.

Kun Retu tuli alakertaan, hän yllättyi! Uni viittoili häntä luokseen, ja Retu vastasi mielellään kutsuun...

Lasten nukkuessa Retu ja Uni aloittivat romanttisen illan tanssien kaksistaan oleskeluhuoneessa. Munakasta syötyään he siirtyivät meren rannalle.

He kävelivät meren rantaan ja katselivat kaunista aallokkoa. "Täydellinen ilta..." Retu sanoi hiljaa. "Niin on. Tämä loma on ollut täydellinen." Uni vastasi ja tarttui rakkaansa käteen. He istuivat rannalla aamun koittoon asti ja nousivat hiekasta vasta aamun sarastaessa.

"Kiitos että järjestit tämän hetken meille..." Retu sanoi ja silitti vaimonsa kättä. "Juuri tällaiset tunnit, joita me tänään vietimme, ovat harvinaisia, mutta täällä tämä oli mahdollista. En unohda tätä päivää ikinä..." Uni oli niin liikuttunut miehensä kauniista sanoista ettei sanonut sanaakaan, vaan vain halasi miestään. Sitten hän kuiskasi: "Parasta mennä sisälle. Lapset heräävät ja ihmettelevät missä olemme."

Päivällä yöstä väsynyt Uni meni nukkumaan, Jani ja Mikael jäivät leikkimään rannalle ja Miro sekä Retu lähtivät kahdestaan yhteisötontille nauttimaan saunasta, kuumasta lähteestä ja hieronnasta. Retu ja Miro oppivat uuden lämpökivi-tekniikan, jolla ilahduttaa tulevaisuudessa kanssaeläjiään. Aarretta kaivaessaan Miro kaivoi turhan syvää kuoppaa, ja hajotti vahingossa vesiputken... x]

Kuumissa lähteissä oleskeli perin kumma nainen. Mitään outoa hänessä ei muuten ollut, mutta hänen nimensä oli Tarmo, TARMO! :'DDD

Lomalla Uni oli saanut uusia näkökulmia tilanteeseensa Anselmin suhteen, ja päätynyt siihen tulokseen että hän ei antaisi Anselmille minkäänlaisia harhaluuloja. Niinpä hän näppäili hermostuneesti Anselmin numeron ja odotti. Odotti. Odotti. Viimein luuri nostettiin ja langan toisesta päästä kuului käheä: "Haloo?" Uni oli hetken hiljaa ja ryhtyi sitten puhumaan: "Olen miettinyt sanojasi. Ja päädyin siihen tulokseen, että olisi ollut parempi jos et olisi ikinä sanonut mitään... Rakastan Retua." Uni madalsi ääntään ettei puhelu olisi kuulunut keittiöön asti: "Sinä olet rakas ystäväni, ja en voi kieltää etten tuntenut mitään sinä iltana, mutta silti. En voi hyljätä perhettäni, enkä haluakaan."* Anselmi yritti sanoa jotain, mutta hänen kurkustaan kuului vain pieni sihahdus. Hetken päästä hän sai kuitenkin sanottua: "Selvä. En häiritse sinua enää. Mutta en usko että voimme enää tavata, edes ystävinä. Ei siitä mitään tulisi, jos ajattelisin sinusta eri tavalla kuin sinä minusta." Ja niin puhelu päättyi.

Viimeinen illallinen talossa sujui hupaisissa merkeissä. Ainoastaan Uni oli mietteissään, mutta toisaalta tyytyväinen päätökseensä. Nyt hän voisi työntää Anselmin mielestään lopullisesti, varsinkin kun Anselmi ei ollut alkanut väittää vastaan lainkaan. Onneksi Retu ei ollut tietoinen tästä kaikesta... Vaikka Uni ei ollutkaan tehnyt mitään väärää, hänen oli tehnyt mieli tehdä, ja se oli melkein yhtä paha rike.

Viimeisenä yönä Uni päätti maalata terassilta kauniin rantanäkymän muistoksi matkasta. Taulua ei suinkaan jätettäisi tänne, vaan se saisi koristaa kodin seinää palauttaen mieleen ihanat lomamuistot. Kohta Uni tunsi vesipisaroita ihollaan ja hämmästyi kun huomasi sateen alkaneen! Olipa outo lopetus heidän lomalleen.

Aamulla Redun herättyä hän juoksi pihalle ja näki siellä sateesta nauttivan vaimonsa. "Voi kuinka ihanalta kesäsade tuntuukaan! Niin lämmintä!" Retu huokaisi ja käänsi kasvonsa kohti taivasta antaen vedes virrata vasten kasvojaan. Uni nauroi ja levitti käsiään ilmassa. "Voi kun tämä hetki kestäisi ikuisesti." hän sanoi silmät ummistettuina.

Tietenkään se ei kestänyt, koska pian sade lakkasi ja taksi saapui hakemaan heitä pois ihanasta talosta, jossa he olivat viettäneet kolme värikästä ja ikimuistoista päivää. Paluu arkeen tulisi varmasti olemaan ankea, varsinkin kun he olivat lähteneet lomalle torstaina...

He lähtivät paratiisista, ja palasivat arktiseen lumimyrskyyn... Mikä olisi ollut sen mieleenpainuvampaa? Onneksi he olivat pukeneet talvivaatteet lentokoneessa.

Kohta Venla ja Jalo jo tulivat vastaan matkustelijoita. "Ihanaa nähdä! Oletpas sinä ruskettunut!" Venla halasi iloissaan tytärtään. "Niin äiti, loma oli aivan ihana, ei sitä voi sanoin kuvata." Hetken rupateltuaan koko perhe suuntasi sisälle ja meni nauttimaan kuumaa kaakaota. Voi onnea, voi onnea...

---

* Oletteko huomanneet että simini puhuvat hyvin vanhanaikaisesti toisilleen...? Se on hieman koomista... :D Mutta toisaalta: "En mä enää ikinä haluu nähdä sua!" - puhekieli-teksti olisi ärsyttävää luettava... Mutt tuo kohteliaisuus... Olen kai jämähtänyt aikanaan kirjoittamani vanhanaikaisen tarinan pariin jossa simit puhuivat juuri noin... :D

Tämän osan jälkeen on aika palata arkeen. Seuraavassa osassa näemme kasvua monessa suunnassa, mutta myös luopumisen tuskaa... Venlan viimeiset elinpäivät kun käyvät vähiin. Miten tälle lämminhenkiselle perheelle silloin käy? Entä pysyykö Anselmi todella loitolla Unesta? Se selviää seuraavassa osassa...

/Uusi jakso on kokonaan aloittamatta, mutta jos oikein innostun ja löydän jostain aikaa, se saattaa tulla ensi viikonloppuna, mutta epäilen. Jos se ei tule silloin, ehkä sitä seuraavana, mutta sitten onkin jälleen "ihanan" koeviikon aika... Mutta ilmoittelen jälleen! :)/