Tuota tuota... Joitakin nuorempia lukijoita jotkin tämän osan kohdat voivat pelottaa, joten sanotaan nyt näin että alle 11-vuotiaat omalla vastuulla. Voi olla vähän yläkanttiin laitettu mutta ihan varmuuden vuoksi. x)

---

Tatu tiesi että perijän valinta oli jo häämöttämässä, joten hän kutsui hyvän ystävänsä Kreivittären kylään. Tamara ja Miro eivät oikeastaan tienneet tästä tuttavuudesta, mutta Tatu toivoi tuttavuutensa jopa tarjoavan hänelle paikan perijänä. Hänen onnekseen Kreivitär oli lisäksi kiinnostunut hänestä. Silti illan kuluessa Kreivitär ei lähestynyt Tatua puremisaikeissa.

Ramikin kokeili onneaan, koska haaveili perijän paikasta, mutta Kreivitär ei pitänyt hänen hyvästä kunnostaan... Outo miesmaku. o_o Mutta Kreivitär tunsi yhtäkkisen verenhimon valtaavan itsensä. Hän katseli ympärilleen, ja näki paikalla Tatun ja Ramin, ja mietti kuumeisesti kumman veri hänelle maittaisi. Mutta Tatu oli sentään hänen ystävänsä. Ei hän halunnut omanlaistaan kohtaloa ystävälleen!

Niinpä hän hiipi Ramin luokse, ja hypnotisoi tämän voimillaan, jotka olivat vielä vahvemmat hänellä kuin muilla vampyyreillä. Olihan hän sentään Kreivitär! Rami tunsi tietoisuutensa lipuvan kauas, eikä hän nähnyt mitään, kuin Kreivittären vihreät tuikkivat silmät, jotka olivat uhkaava mutta samalla niin lumoavat... Kohta hän tunsi jotain terävää kurkullaan, ja hetken viiltävä pisteliäs kipu lävisti hänet. Mutta pahempaa oli vielä tulossa...

Rami tunsi hampaiden irtautuvan kurkustaan, mutta samaisella hetkellä hän tunsi, ettei saanut henkeä. Hänen silmissään vilisi, ja hän tunsi sydämenlyöntien kiihtyvän korvia huumaaviksi, ja sitten. Pysähtyvän. Hän tunsi veren vetäytyvän suonistaan.  Rami haukkoi henkeään kuin kala kuivalla maalla, ja avasi varoen silmänsä. Miten hän saattoi olla elossa?!

Ja tietämättä mitä oikeastaan teki, Rami irvisti tuntien jotain terävää suussaan. Hän katseli käsiään ja huomasi ihonsa muuttuneen kuoleman kalpeaksi. Hänestä oli tullut vampyyri! Selvittyään järkytyksestä hän huomasi Kreivittären kadonneen. Hän ei ollut ikinä piitannut sen kummemmin tästä vampyyri-naisesta, mutta muututtuaan hänen laisekseen, Rami halusi yhtäkkiä palavasti oppia tuntemaan hänet... Kaltaisensa.

Ensimmäiseksi Rami kuitenkin tuli katselleeksi vaatteitaan, ja tunsi jostain kumman syystä suurta inhoa niitä kohtaan. Rami ei ollut osannut kuvitellakaan, että vampirismi voisi vaikuttaa näin paljon mieleen. Pää yhä pyörällä hän suuntasi lähimpään vaateliikkeeseen haluten ostaa vampyyrin arvoon sopivia vaatteita. Ostoksien jälkeen hän pysähtyi juttelemaan Anselmille, mutta hiljeni sillä hetkellä, kun näki yllättäen Kreivittären lipuvan ohitseen! Rami jätti hölmistyneen Anselmin niille sijoilleen ja seurasi Kreivitärtä.

Kreivitär hätkähti kun Rami taputti hänen olkapäätänsä, ja päästi vihamielisen sähähdyksen. "Ei hätää! Tahdon vaan sanoa... etten ole lainkaan vihainen siitä mitä teit, vai pitäisikö minun sanoa teitte minulle." Kreivitär näytti epäileväiseltä mutta alkoi sitten hymyillä. "Minä aavistelinkin sitä... Veljesi kertoi että olet tietotavoitteinen. Tietotavoitteisilla on tapana ilahtua vampirismista." Rami oli innoissaan kun Kreivitär todella puhui hänelle. Hän ei vieläkään käsittänyt, millä Tatu oli onnistunut ystävystymään tämän salaperäisen olennon kanssa, mutta huomasi äkkiä, ettei Kreivittären ollut vaikea saada ystäviä jos hän halusi. Hänen vetovoimansa oli sanoinkuvaamatonta.

Juteltuaan pitkään Kreivittären kanssa Rami uskalsi jo liehitellä häntä. Ihme ja kumma, mutta Kreivitär ei tuntunut pistävän pahakseen. Ehkä vampyyrin elämä oli niin yksinäistä, että hän oli imarreltu Ramin antamasta huomiosta, vaikkeivat he olleetkaan yhteensopivimmat mahdolliset simit.

Pelottelussa Ramilla oli vielä kuitenkin paljon parannettavaa... Kovin vakuuttavalta hän ei näet näytä. :D Pitkän yön aikana Rami oli ihmetellyt näkönsä sumeutta. Hän uskoi lasien olevan vain jonkin sortin pölyssä jota Kreivitär oli langettanut hänen päälleen pureman aikana, mutta ottaessaan lasit pois päästään, hän hämmästyi; hän näki kirkkaasti!

Kotiin päästyään Rami vaihtoi kiireesti vaatteet uusiin, jotka kylläkin näyttivät vanhoilta... tyyliltään. Lasit hän tyrkkäsi kaapin pohjalle, ja katsahti sitten ensi kertaa peiliin. Jos hänellä olisi ollut sykkivä sydän kuten niillä, jotka poikkesivat Ramin kaltaisista, hän olisi saattanut saada sydänkohtauksen. Hän ei nähnyt peilikuvaansa lainkaan. Vasta sitten hän muisti etteivät vampyyrit kuvastuneet peileistä. Onneksi me saatamme nähdä, kuinka komealta Rami näyttää vampyyrina. :]

Mutta Ramilla oli jo muutakin mielessään kuin pelkkä muodonmuutos. Hän pyysi Kreivittären luokseen ja tämä tuli mielellään. Muututtuaan vampyyriksi, Rami tunsi yhtäkkiä huokuvansa ympärilleen viehätysvoimaa ja itsevarmuutta. Niinpä hän pyyhkäisi hiussuortuvan Kreivittären kasvoilta ja sai tämän hymyilemään hermostuneesti. Jälleen kerran, jos Ramin sydän olisi yhä pumpannut verta hänen suoniinsa, se olisi läpättänyt kiivaasti.

Ja pian, aivan huomaamattaan, Rami kallistui suutelemaan Kreivitärtä, pysähtyen ensin katselemaan tämän lumoavia kasvoja... Kipinöinti heidän välillään oli niin lujaa ettei Rami voinut muuta kuin tuntea rakkauden soljuvan mielensä jokaiseen sopukkaan.

Suudelmien jälkeen Rami tiesi, että haluaisi viettää lopun elämäänsä - joka kestäisi näillä näkymin ikuisesti - tämän naisen kanssa. Niinpä hän pyysi Kreivitärtä muuttamaan luokseen, ja Kreivitär suostui mielellään. Hän oli jo pitkään kulkenut yksin Stadin pimeitä katuja haluten edes kerran tuntea jonkun sylin, edes Ramin kylmän sellaisen. Pienen muodonmuutoksen jälkeen hän osoittautui omalla persoonallisella tavallaan kauniiksi, juuri sellaiseksi, kuin toivoin uuden perijän puolison olevan, jotain muuta kuin pelkkä valmiskasvo.

Vanhuksena Tamara heräsi jo ennen kuutta, ja hämmästyi nähdessään Ramin suutelevan nuorta vampyyri-kaunotarta, joka oli kaiken huipuksi muuttanut juuri heille! Mutta Tamara hymyilikin autuaana... Hän olikin toivonut että Ramista tulisi perijä, ja tämä selvästikin ratkaisi kilvan.

Kun Tamara oli antanut Ramille luvan, Rami polvistui (kivuliaasti pöydän läpi :'D) ja otti takkinsa melkein puhki kuluneesta taskusta timantilla koristellun sormuksen, jonka hän tarjosi uudelle rakastetulleen. Kreivitär kiljahti innoissaan ja pujotti kiiluvan sormuksen sormeensa. Rami tunsi mahansa heittävän volttia onnesta - hänestä tuli perijä, ja hän sai tämän upean naisen vaimokseen!

Tamara riensi ensimmäisenä onnittelemaan tuoretta paria. Hän kavahti Kreivitärtä, mutta tämä hymyili hänelle ystävällisesti. Silti Tamara tyytyi vain nyökkäämään hänelle.

Taru ja Tatu heräsivät iloisiin ääniin, ja aavistivat pian mistä se viesti. Kumpikaan ei ollut kovin iloisimmillaan...

Pettymyksistään huolimatta Tatu ja Taru halusivat onnitella isoveljeään. Tatu oli hieman ihmeissään siitä, että Kreivitär oli päättänyt viettää lopun elämäänsä hänen veljensä kanssa, mutta onnitteli silti ystäväänsäkin.

Pian Rami sai kohdata ensimmäistä kertaa vampirismin huonoimman puolen - auringonvalon tuottaman tuskan. Kiireesti hän juoksi kohti arkkua jonka oli ostanut yön aikana. Kreivitär sai oman arkun Ramin vierestä.

Koska Tatulla ja Tarulla ei ollut enää mitään virkaa asunnossa, he päättivät lähteä heti aamulla. Kaksosina he eivät halunneet lähteä eri teille, vaan päättivät asua kämppiksinä ainakin jonkun aikaa.

Koska vampirismi oli muuttanut Ramin mieltymyksiä, hän halusi pian uudistaa kotia erinäköiseksi. Itämainen tyyli ja lasten makuuhuoneen eteläinen tyyli saivat jäädä historiaan vanhanaikaisen tyylin tieltä. Nyt koti muistutti enemmän museota kuin perheellisten somaa pikku kotia... :) Mutta Rami ja Kreivitär viihtyivät mainiosti ja sehän tärkeintä oli. Tässä vielä pari kuvaa muista huoneista:

Tamaran ja Miron makuuhuone ja pieni lastenhuone säilyivät silti ennallaan...

Tämä ei taida liittyä mitenkään vampirismiin vaikka siihen  lentämistä liittyykin... x)

Häätkin vietettiin tietysti yösydämellä, tuikkivien tähtien alla. Vieraita ei kutsuttu koska pelättiin että muut säikkyisivät vampyyri-pariskuntaa. Mutta Ramia ja Kreivitärtä ei haitannut pätkän vertaa se, ettei paikalla ollut muita kuin Miro ja Tamara.

Miro oli todella innoissaan ja ei välittänyt Kreivittären tuomasta pimeästä puolesta tähän sukuun... Tamara sen sijaan oli vakavampi. Hän odotti puoliksi innoissaan, puoliksi kauhulla, minkälaisia lapsia pariskunta saisi, kun molemmat olivat vampyyreitä.

Tamaralla oli muutakin aihetta vakavuuteen. Hänen ja Miron avioliitosta oli tullut rutiinia lupaavasta alusta huolimatta. Nuorina he olivat rakastuneet vauhdilla, ja lempi oli leiskunut kuin rätisevä takkapuu, mutta Miron masennuksen jälkeen heidän väliinsä oli ilmestynyt muuri, joka katosi ainoastaan silloin, kun Mirolla sattui olemaan hyvä päivä. He eivät enää viettäneet aikaa yhdessä, koska molemmat kävivät töissä, ja vaihtoivat sanoja yleensä vain aamu-huomenissa ja yöntoivotuksissa. Vessavuoron jakaminenkin oli yleistynyt... Tamara huomasi kärpistäneensä sanomalehteä ajatellessaan kaikkea tätä. Häntä suretti, kuinka intohimo heidän väliltään oli lopahtanut...

Ramilla ja Kreivittärellä sen sijaan pyyhki hyvin. Kreivitär oli jo tullut raskaaksi riippumatossa riehumisen seurauksena, ja mahakin oli alkanut pulottamaan mukavasti. Kreivitär ilahtui tuntiessaan ensi kerran heidän esikoisensa potkut. :)

Kohtasin taas mielenkiintoisen bugin... Sängyt katosivat niin että vain patjat jäivät jäljelle. o_o Samaten myös auto muuttui läpinäkyväksi! Bugi onneksi katosi kun talennuksen jälkeen palasi naapurustoon ja sitten takaisin taloon.

Tietotavoitteiselle Ramille vampyyrina olo oli mahtava mahdollisuus uppoutua kirjoihin ja imeä itseensä tietoa. Hän keräsi taitopisteitä huimaa vauhtia, ja kuolemattomana elämäntavoitteen saavuttaminen vaikutti helpolta nakilta.

Elämäntavoitteista puheenollen, Tamara saavutti omansa saavuttamlla liikeuran huipun. Nyt hänkin päristelee töihin helikopterilla! :]

Rami ei ole vieläkään vakuuttava, mutta yli-lutuinen... <3

Esikoisen syntyyn oli enää hetki aikaa ja Rami alkoi olla levoton. Miten lastenhoito onnistuisi vampyyrinä? Sitä hän enimmäkseen pohti ja ei keksinyt ratkaisua.

Lyhyeltä tuntuneen hetken kuluttua synnytys käynnistyi, ja kaikki olivat paikalla kauhistelemassa...

Ja sitten Kreivitärtä tapitti sinisilmäinen, ruskeahiuksinen ja Ramin ihonsävyn perinyt poikavauva! Poika sai nimen Eetu... :)

Rami tuli ihastelemaan poikaa ja oli ihastuksissaan. Tuntui silti oudolta tuntea kylmää ihoaan vasten niin pieni ja lämmin olento...

Mutta Tamara oli eniten innoissaan! Hän oli pelännyt että syntyvä lapsi olisi vanhempiensa kaltainen, mutta lapsi olikin kuin kuka tahansa normaali vauva. Nyt Tamara suhtautui aivan erilailla Ramin ja Kreivittären liittoon, ja odotti innolla että saisi lisää lapsenlapsia.

Mutta Rami ja Kreivitär eivät aikailleetkaan Tamaran iloksi... He halusivat samantien toisen lapsen, vaikka heillä oli kaikki maailman aika. Mutta rakkaus sen sai aikaan... Mikä olisi viestinyt heidän rakkaudestaan paremmin kuin lapsen syntymä?

Isovanhemmista oli suuri apu tuoreille vanhemmille, mutta aina he eivät olleet vastuullisimmat mahdolliset... o_O

Mutta pimeän aikaan Rami ja Kreivitär käyttivät kaiken mahdollisen aikansa Eetun kanssa oloon. Halusivathan he olla osa lapsensa elämää siitä huolimatta, etteivät voineet kuulua tämän elämään päivisin. Rami oli vampyyriksi kovin tavanomainen isä hössöttäen vauvan parissa. :D

Must -valokuvat! Venlasta ja Keijosta lähtien pariskunnat ovat ottaneet yhteiskuvat valokuvakopissa. Nämä kaksi lisäksi näyttävät niin hyvältä yhdessä. ;)

Kun Kreivittären toinen raskaus alkoi näkyä, hän meni Tamaran puheille. He sopivat, että Tamara ja Miro katsoisivat pienokaisten perään päivisin, mutta olisivat vapaita tekemään mitä halusivat iltaisin. Tamara piti ajatuksesta, koska lastenlasten hoivaaminen oli loppunen lopuksi mukavaa, ja pakkohan joidenkin oli ruokkia ja kylvettää pikkuiset päivisn.

Pian koitti Eetun syntymäpäivä!

Ja tässä Eetu! Luonne on kuin isällään, kokonainen yksi mukavuuspiste. 8P Pakko kyllä sanoa että tuo nenä joka on Kreivittären nenän kaltainen ei oikein sovi pojille. Tytöillä se voisi vielä menetelläkin. :P Mutta katsotaan minkälainen Eetusta varttuu. :)

Mirolla on otsaa - toinen on juuri haravoinnut ja tämä menee levittämään lehdet ympäriinsä. :D

Kreivittärellä on hauska tapa kävellä tuollalailla käsi hampaiden suojana ja sivuille epäluuloisesti pälyillen. On sitten raskaana, kantaa roskapussia, ui, kantaa sanomalehteä tai mitä vaan, aina tuo kävely. :D

Tamara halusi kokeilla minkälaiseen arkkuun hänet joskus lasketaan...? Tokkopa, mutta tuo ei-vampyyri simien halu mennä arkkuihin jotenkin karmii minua... Eikä se ole tippaakaan niin coolia kuin oikeilla vampyyreillä savu-efekteineen, ristittyin käsin ja arkun päästämien outojen ääninen kera... :D

Toinen tukala synnytys sai alkunsa jälleen olohuoneen puolella, ja Tamara ihan loikkasi ilmaan kauhusta... :D

Ja tässä; tyttövauva, jälleen tummansiniset silmät (kirottua... -_-), mustat hiukset ja luultavimmin äitinsä vaalea iho. Pikkuinen sinisilmä sai nimekseen Inka! :)

Loppujen lopuksi maxis'sin luomat vampyyritt ovat aika koomisia.... Vaaleanpunaista tomua?! Come on! Mutta ehkä peli ei olisi ystävällinen nuorille pelaajille jos vampyyrit olisivat pelottavampia. Olisi hauskaa jos niillä olisi vaikka verentarve, ja sitä pitäisi täyttää kerran viikossa... *kieroutunutta naurua* >8D

Ja jälleen pariskunta pisti touhut käyntiin... x) Ovat muuten ahkerasti paikkaa vaihdelleet. Ensin riippumatto, sitten poreamme, ja nyt sänky. o_o Kas kun eivät ole vielä julkisilla paikoilla ilakoinneet... :D

Mutta onnellisia he olivat, se oli ilmiselvää. He tuntuivat olevan toistensa sielunkumppanit, ja vauvakuumekin tuntui yltyvän jokaisen lapsen myötä. Mutta kestäisikö heidän rakkautensa ikuisesti, vai kävisikö heille niin kuin Venlalle ja Keijolle? Jompi kumpi löytäisikin toisen. Tai niin kuin Unelle ja Redulle? Jompikumpi pettäisi salaa toista, ainakin ajatuksissaan. Tai niin kuin Tamaralle ja Mirolle? Mies hyppäisi miehen kaulaan (hullunkurinen ajatus Ramin kohdalla 8D) ja suhde lopahtaisi siksi vaikkei vaimo edes tietäisi. Vai olisiko tämä sellaista rakkautta, jota edes ikuisuus ei murentaisi?

---

Nonni. Bella, osuit oikeaan! :D Olisi kiva saada palautetta perheen yhtäkkisestä uudesta puolesta, vampirismista. :) Minusta oli kiva pelata vampyyreillä, vaikka ajan mittaan se kävisi varmasti tylsäksi. Kaikille kiinnostuneille voin kertoa mistä olen ladannut korvaavan ihon, mielestäni Maxis-iho oli aivan kammottavan ruma, samoin ne punaiset silmät... hrrrh. Laitan latauspaikan tuonne linkki-laatikkoon kunhan löydän sen. Hienoa korvaavaa vampyyri-ihoa oli muuten tosi vaikea löytää! o_o

Mutta tuosta perijästä vielä sanon sen, että tarkoitukseni oli valita Tatu, mutta muutin mieleni. :P Juttu oli aika paljon kiinni ihonväristä, mutta EI, en ole rasisti todellakaan, vaan ajattelin kuten moni lukijoista, on tylsää jos perijöillä on koko ajan sama ihonsävy sukupolvesta toiseen.

Seuraavassa osassa lapsimäärä sen kun kasvaa! Kuinka lapset selviytyvät tavallisisa rutiineista, kun isä ja äiti koisaavat auringon paistaessa arkuissa? Entä miten käy lopulta Tamaran ja Miron? Tämäkin selviää seuraavassa jaksossa.

Ajankohtaa en tiedä, mutta ehkä ensi viikolla, peli on hyvällä mallilla. :>