Syksy oli jo pitkällä, ja Uni saattoi tuntea sen luisaan. Kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta ja sai hänet värisemään. Töistä tultuaan hän oli astunut hienoilla mokkakengillään suoraan ties minkä rakin kaivamaan kuoppaan, ja lapioi kuoppaa umpeen nyt vimmastuneena. "Pitää kohta varmaan pystyttää hervoton aita pihan suojaksi..." hän mutisi polkiessaan maan tasaiseksi.

Vaihtaessaan työvaatteita arkivaatteisiinsa Uni muisti ystävänsä Anselmin. Eiväthän he olleet nähneet aikoihin, ja puheluitakin oli ollut hävettävän vähän. Niinpä hän näppäili Anselmin numeron ja kutsui miehen vieraisille. Anselmi tuli mielellään, mutta hänen sydämensä tykytti Unen talon lähestyessä hänen näköpiiriään. Kun hän näki Unen kävelevän tietä pitkin vastaan ja vilkuttavan, hänen mahansa heitti melkein volttia: Uni oli kaunis... Kauniimpi kuin hän muisti.

Halatessaan Unta Anselmi tunsi sydämenssään lämpimän aallon... Kohta Uni kuitenkin kehoitti häntä tulemaan sisälle kylmästä ulkoilmasta ja lähti harppomaan näyttäen tietä. Anselmi seisoi hetken paikallaan ennen kuin tajusi seurata ystävätärtään.

Venla hääräsi tietokoneen ääressä ja lähetti sähköpostia pojalleen. Yhteys oli väkisinkin meinannut katketa kun Lauri muutti Keijon luokse, koska Venla ei halunnut käydä Keijon asunnossa, ja Uni taas ei ollut kiinnostunut Laurin kutsumisesta kotiin, koska häntä ei olisi voinut pikkuveljensä kohtalo vähempää kiinnostaa. Venla huokaisi ja pohti Unen ja Laurin mitätöntä suhdetta. Ajatella miten lämpimät suhteet hänellä oli Kasperiin ja Siniin, ja Unella taas ei ollut minkäänlaista suhdetta Lauriin. Mutta Venla aavisteli että miksi. Juuri silloin kun Lauri kasvoi taaperoksi ja Uni olisi voinut osallistua hänen elämäänsä, Unen isoäiti, Jade kuoli. Lapsi oli pitkään sulkeutunut ja masentunut, joten ehkä hän ei siksi saanut ikinä yhteyttä veljeensä.

Kuulumiset vaihdettuaan Uni ja Anselmi ottivat lon irti tanssiessaan olohuoneen lattialla. Uni hieman kummasteli Anselmin liiallista läheisyyttä, mieshän tanssi aivan vasten häntä! Mutta mitäpä siitä, Uni mietti. Hehän olivat vain ystäviä.

Tansi kuitenkin loppui lyhyeen, kun Jani ilmestyi heidän viereensä ja sammutti stereot (näin oikeasti tapahtui ilman minun ohjaustani! :D).... Oliko poika mustasukkainen äidistään...? Vai pitikö hän touhua sopimattomana? Venlakin katsoi hieman hämmentyneenä Unen ja Anselmin turhan intiimiä tanssimista, joten hän oli tyytyväinen kun se päättyi lyhyeen. Venla katsoi Anselmia tarkkaavaisesti, ja näki tämän tuijottavan Unta kuin petolintu saalistaan. Uni ei tätä tuntunut tajuavan, vaan nauroi yhä Anselmin äskeisille hölmöille tanssiliikkeille.

(Sori aikajärjestys haisee... Mutta...) Kuudelta oli aika viettää perheen pienimmäisen, Mikaelin syntymäpäiviä! Perhe ja Anselmi riemuitsivat ympärillä.

Ja tässä taapero-Mikael!

Tässä vielä parempi kuva. Voi että miten suloinen poika! Raaakastan hänen ulkonäköään! :D Silmät ovat hieman erilaiset kuin Mirolla ja Janilla, ne ovat "Unimaisemmat". :) Ja mikä parasta... Hän on ihana luonne verrattuna isoveljiinsä! Miro ja Janihan ovat molemmat skorpioneja ja todella epämukavia, mutta Mikael on neitsyt ja omistaa kahta vaille täydet mukavuuspisteet! :O En kyllä tajua miten se on mahdollista, koska Unella ja Redulla on molemmilla mukavuuspisteitä heikosti... Mutta ei haittaa! :) Pidän tästä söpönassusta jo nyt. <3

Viimein talvi saapui ja lumihiutaleet leijailivat hiljalleen tontin vehreälle pinnalle. Perheen elämä tässä talossa oli ollut kaiken kaikkeaan idyllistä. Venla oli löytänyt Jalon puolisokseen edellisessä asunnossa, ja täällä heidän rakkautensa sai kukoistaa. Uni ja Retu olivat täydellinen pari, ja arkikin sujui hyvin. Lapsetkin olivat vanhemmilleen ylpeydenaiheita ja vielä niin suloisia! Muta se ei silti voinut taata, että kaikki pysyisi ikuisesti täydellisellä urallaan...

Jalon ja Venlan suhde ei kylmästä kärsinyt. He nauttivat toisistaan, vaikka Venlan elämä läheni pikkuhiljaa loppuaan. Voi kylläkin olla, että Venla lyö pelissäni ennätyksen simin iässä, koska hän on jo monta päivää vanha mutta palkkia riittää yhä.

Miro ja Jani pärjäsivät hyvin koulussa, ja toivat kotiin jatkuvasti kiitettäviä. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan ehtinyt tuulettaa heidän saavutuksilleen, koska kaikki keskittyivät kalastamiseen kuin mihinkin sudokun ratkaisuun. Ehkä he halusivat ottaa ilon irti viimeisistä mahdollisuuksista kalastaa vähän aikaan, talvipakkasilla kun se ei onnistuisi.

Myöhemmin päivällä Uni sai puhelun Anselmilta: "Tulisit nyt! Porukkamme ei naura ilman sinun vitsejäsi, tule nyt!" Uni huokaisi ja vastasi: "Mutta minun pitäisi viettää aikaa Mikaelin kanssa! No, hyvä on. Mutta ei paria tuntia enempää!" Anselmi hihkui mielessään. Uni taas haroi hiuksiaan sulkiessaan luurin. Tuntemattomia ihmisiä, keitä sinne edes tulisi? Nuorena hän oli haaveillut Stadilla viilettämisestä, mutta nyt ajatus lähennä väsytti häntä. Eikä hän tosiaan tuntenut porukasta kuin Anselmin.

Koko porukka änkesi Unen autoon, ja tässä vain murto-osa (niitä lappasi tuolta varmaan kahdeksan...), mutta tässä kuvassa kaikilla on niin sama hölmö ilme että oli pakko laittaa... :]

Uni tunsi raivon nostavan päätään, kun huomasi porukassa olevan sen saman hupakon, joka aikoinaan vietteli hänen isänsä! Tunnistaessaan Unen Keijon tyttäreksi, nainen nauroi hermostuneeni ja käveli kotiin. "Parempi näin..." Uni pohti, ja tunsi olonsa heti helpottuneemmaksi kun nainen katosi kuvioista.

Inhokseen Uni huomasi pöydässä että häntä teininä vainonnut Marttikin kuului seurueeseen. Onneksi Martti tajusi pitää suunsa kiinni, ja pian Uni rentoutui. Mutta Unea yhä ällötti pojan naama... Ilta kuitenkin kului mukavasti, sillä kaikki olivat onneksi puheliaita, Marttia lukuunottamatta.

Illallinen olisi kuitenkin ollut tylsä, jollei Uni olisi aloittanut ruokasotaa Anselmin kanssa. "Hei, senkin!" Anselmi teeskenteli suuttunutta, mutta paljasti pian itsensä nauraessaan. Uni nauroi hillittömästi hänen hölmölle ilmeelleen kun hän oli saanut perunamuusia suoraan päin naamaansa. Anselmi kuitenkin nauroi ja pyyhki ruoat servettiin ja siirtyi syömään. Mutta kun Uni ei hetkeen katsonut, hän sai kohta maistaa kostoniskun kirjaimellisesti, kun Anselmi lätkäisi murekketta hänen naamaansa.... Muut katsoivat heitä hieman kumastuneina, mutta he vain nauraa räkättivät.

Uni ja Anselmi osallistuivat viimein jälleen keskusteluun, mutta Uni jäikin tuijottamaan ystäväänsä, joka jutteli parhaillaan vierustoverinsa kanssa. Unella ei ollut ollut aikoihin näin hauskaa! Hän katseli Anselmia hymyillen - siinä vasta mies. Komea, huumorintajuinen ja vielä charmikaskin. Jotenkin Retu oli täysin pyyhkiytynyt Unen mielestä, ja yhtäkkiä hän tunsi kauheaa tarvetta tarttua Anselmin käteen. Heidän ystävyytensä oli mennyttä. Suhde oli siirtynyt seuraavalle tasolle. (Huom. En tehnyt mitään romanttista siirtoa heidän välillään, vaan he rakastuivat ruoanheittämisen jälkeen! :O)

Illallisen jälkeen seurue meni vielä Ansan luukuun shoppailemaan ja Uni päätti ostaa pojille vaatteita. Hänen keskittymiskykynsä oli kuitenkin koetuksella, kun hän vilkuili jatkuvasti Anselmin suuntaan. Joskus Anselmi vastasi hänen katseeseensa ja hymyili, mikä sai Unen aina kääntämään katseensa vaatetelineen suuntaan. Ilta päättyi mahtaviin tunnelmiin ja kaikki lähtivät hyvillä mielin kotiin.No, kaikki paitsi Uni ja Anselmi, joiden molempien päät olivat puhjeta raastavista ajatuksista.

Illasta väsynyt Uni oli juuri harkitsemassa nukkumaan menoa, kun puhelin pärähti soimaan. Jokin vaisto Unessa sanoi että soittaja oli taatusti Anselmi. Hän nosti luurin. Puhelimen toisesta päästä kuului varovainen ääni: "Uni? Oletko se sinä?" Unen sydän jätti yhden lyönnin väliin, mutta hän vastasi tukahtuneella äänellä: "Kyllä." Hetken aikaa Anselmi ei puhunut mitään, ja Uni kävi kärsimättömäksi. Mutta sitten se tuli....

"Rakastan sinua. Tajusin sen tänään."

Mitään sanomatta Uni sulki luurin. Sydämenlyönnit takoivat hänen korvissaan ja hän tunsi veren kuohuvan suonissaan. Tätä hän oli juuri pelännyt. Näin ei olisi ikinä pitänyt käydä. Mitään sanomatta hän käveli olohuoneeseen ja näki Redun, aviomiehensä, joka näytti yhtäkkiä hyvin merkityksettömältä. Hänen ajatuksissaan pyörivät vain Anselmin kasvot.

Nähdessään Unen Retu kaappasi tämän syliinsä ja suuteli tulisesti suulle. Uni yritti parhaansa mukaan vastata miehensä suudelmaan, mutta se oli hyvin vaikeaa... Hän tunsi syyllisyyttä, vaikkei edes ollut pettänyt Retua mitenkään. Mutta jollain tapaa ajatukset, ja kaiken päälle Anselmin rakkauden tunnustus tuntuivat pettämiseltä ajatuksissa.

Seuraavana päivänä vapaapäivää viettävä ja hiustyyliään vaihtanut Uni meni ulos Mikaelin kanssa. Juuri kun he ehtivät lammen rantaan, alkoi sataa lunta. "Voi pikkuinen..." Uni sanoi surumielisesti ja katseli suloisesti hymyilevää poikaansa. "Toivottavasti sinä säästyt sydänsuruilta tulevaisuudessa. Minä en ainakaan tahdo tuottaa sinulle sydänsuruja, joten kiellän tunteeni Anselmiin. En tahdo tehdä samaa kuin isäni." Nämä ajatukset mielessään Uni katseli jäätyneen lammen pintaa ja päätti ettei välittäisi Anselmin rakkaudentunnustuksesta.

Myöhemmin iltapäivällä oli aika viettää Miron syntymäpäivää! Uni oli jo paremmalla tuulella ja tuuletti iloisena pojalleen. Kaikesta tietämätön Retu oli tietysti iloissaan. Mutta Miro se vasta kutinoissaan oli! Hän oli odottanut teiniksi kasvamista.

Tällainen Mirosta kasvoi - aika söpöliini. ;) Mutta tuo "nörttipaita" on kamala... :'D

Nyt on parempi, vaikka kuva onkin kehno. :/ Joka tapauksessa Miron tavoitteeksi arpoutui suosio, ja elämäntavoite on hanki 20 hyvää ystävää. Ei paha, mutta täytynee odottaa että muutkin kolmoiskoplan jäsenet hieman kasvavat.

Illalla Retu ihaili vaimoaan: "Tämä uusi hiusmalli on ihana. Mutta tietysti sinä olet vielä ihanampi..." Uni hymyili ja punastui. Samassa Anselmi tupsahti jälleen hänen mieleensä. Mutta tällä kertaa hän ajatteli: "En minä mitään Anselmia kaipaa kun minulle on siunaantunut näin ihana aviomies." Ja nämä sanat mielessään hän halasi Retua lämpimästi.

---

Rakkaus: Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii ja kaikki se kestää. Vai kestääkö? Seuraavassa osassa selviää, pääsekö Uni todella helposti irti Anselmista. Näemme myös lisää kasvua, tällä kertaa Janin ja Mikaelin kohdalla! Lue seuraavan osa sen ilmestyttyä!

/Uusi osa putkahtaa todennäköisesti loman aikana, en tiedä vielä missä vaiheessa. Jotain extraa olen myös kaavaillut. Mutta, HYVÄÄ LOMAA KAIKILLE! :) Ihanaa että se alkoi, nauttikaa kaikki siitä täysin siemauksin! :)/