Lista selityksiä :D: Tämä osa piti tehdä ja julkaista jo eilen, mutta kävi näin... Olin valokuvaamassa puoli kahdesta kello viiteen (hullun touhua! o__O) ja kun viimein puoli seitsemältä olin aloittamassa osan tekemisen, vuodatus ei toiminut (kuten ehkä huomasitte). :( Tänään minulla ei ole päivällä aikaa koska lähden vajaan tunnin päästä ystävälle kylään, mutta kun tulen sieltä teen osan loppuun jonka aloitin nyt aamulla, ja jouduin harmi kyllä pistämään jälleen salasanan hetkeksi käyttöön. Anteeksi siitä. Mutta nyt osan kimppuun! :)

---

Jo seuraavana aamuna Tamara sai huomata hääyön tuottaneen tulosta - hän oli jo raskaana! Hän oli vasta muuttanut edellisenä päivänä ja yökötyksen tehdessä tuloaan hän juoksi paniikissa ympäri taloa etsien vessaa. Löydettyään yhden niistä hän ei edes ehtinyt ovea sulkea. Tamara kärsikin harvinaisen pahasta aamupahoinvoinnista. Hän joutui juoksemaan pöntön luokse vähän väliä!

Jo samana iltana Jani astui sisään aikuisuuden portista ilman syntymäpäiväjuhlia tai kakkua. Hän ei halunnut moisia hienouksia tällä kertaa.

Hänestä kasvoi todella komea mies! Hyvin samannäköinen kuin Miro.

Mikael odotti yhä kasvuaan, ja katseli kun Jani soitti pianoa odotellessaan taksia. Mikael huokaisi ajatellessaan että joutuisi vielä jäämään tänne. Hän niin haluaisi jo pois täältä, oli niin tylsää katsella perijäpariskunnan elämää vierestä.

Jani oli tekemässä lähtöä ja jutteli vielä Unen kanssa. "Tule käymään aina kun haluat!" Uni pyysi ja liikuttui. Linnut lensivät jo pesästä... Mutta yhtäkkiä kesken Janin ja Unen keskustelun Mikael hihkaisi: "Äiti? Olisiko mahdotonta että minäkin lähtisin?" Jani tuijotti häntä tyrmistyneenä ja Uni  ihmeissään.

"Nyt jo?" Uni siirtyi puhumaan Mikaelille. "Niin... Eihän minun kasvuuni ole kuin muutama päivä ja haluaisin kovasti lähteä Janin mukana." Uni mutristi kulmiaan ja mietti. "No, en kyllä malttaisi luopua sinusta vielä... Mutta jos kerta toivot sitä niin kovasti. En usko että Retu pistää sitä pahakseen, hän, kuten minäkin toivoo teille ainoastaan parasta." Mikael hymyili innoissaan ja hyppäsi halaamaan äitiään.

"Minulla tulee kyllä teitä kaikkia ikävä... Mutta kiitos että annoit luvan!" Mikael sanoi Unen rutistaessa häntä. "Voi poika-rakas, älä ikinä anna kultaisen luonteesi kadota..." Uni mutisi ja irroitti viimein otteensa.

Sitten hän siirtyi halaamaan Jania: "Pidä hyvää huolta itsestäsi ja Mikaelista. Toivottavasti pärjäätte hyvin! Jos on rahapulaa niin pyytäkää vain..." Jani hymyili, suikkasi suukon hänen poskelleen ja lähti sitten astelemaan Mikaelin kanssa kohti ulko-ovea ja tiellä tööttäilevää taksia.

Niin kaksi sankariamme, siis... Mikael ja Jani kävelivät yön hämärässä kohti itsenäisyyttä ja vanhaa kunnon poikamiesboksia jossa Keijo ja Laurikin olivat viettäneet osan elämästään. Mikael oli todella iloinen päästessään irti vanhemmistaan, ja Jani odotti innolla aikuisuuden tuomaa mahdollisuutta kunnon uraan.

Jonkun ajan kuluttua Tamaran maha alkoi pullottaa lupaavasti - kohta saataisiin esikoinen taloon! :)

Eikä kauaakaan kun esikoisen oli määrä saapua maailmaan. Tamara huusi ja raivosi sängyssä nukkuvalle aviomiehelleen joka kömpi ylös unisena tajutessaan asian laidan... :]

Miten hienoa Tamarasta olikaan kannatella pientä poikaa käsillään ensi kertaa. Miro-isukkikin oli aivan innoisaan hyppien ja tuulettaen.

Ja tässä esikois-poika, Rami. Hiukset hyppäsivät näköjään sukupolven yli, sillä Rami peri isoäitinsä mustat hiukset. Silmät ovat tummansiniset kuten Mirolla ja Tamaralla molemmilla. Ihonväri näyttäisi olevan sekoitus vanhemmista.

Esikoinen sai osakseen paljon huomiota. Miro oli niin onnellinen pojastaan että lähti kesken uimareissunkin pikkuista katsomaan. :) Hän ihasteli vauvan pieniä varpaita ja sormia, ja ihmetteli sen sinisiä silmiä, samanlaisia kuin omansa. Tämä oli niin outoa, mutta ihanaa...

Myös Tamara käyttäytyi aivan kuin perhetavoitteinen äiti - hän helli, syötti, kylvetti ja peitteli silmäteräänsä jatkuvasti. Tamara itsekin ihmetteli omaa äidillisyyttään. Hänellähän oli mammonatavoite!

Eräänä päivänä Tamara tunsi herätessään kamalaa kipua mahassaan. "Olenkohan tulossa kipeäksi?" hän pohti ja petasi sänkynsä.

Tämä nainen (jonka nimeä en nyt muista :P) voisi jollain tapaa olla hyvä lisä sukuun. Ei mikään valmiskasvo ja nenä on jokseenkin ainakin näin hymyillessä kumma mutta tulisi vähän uusia piirteitä lapsiin etteivät kaikki ole valmiskasvomaisia tylsimyksiä. Jaden, ja aikoinaan Keijon tuomat piristävät geenit ovat jokseenkin jo päässeet katoamaan.

Vaikka vanhemmuus oli ihanaa, Miro sai huomata sen olevan yllättävän työlästä. "En ole ehtinyt suihkuun kahteen päivään... Kohta lentää laatta!" Miro tuskaili kannatellessaan Ramia sylissään. Vauvakin tuoksahti tällä hetkellä paremmalta kuin isänsä...

Tamara oli iloinen kun huomasi pahoinvoinniin johtuneen sittenkin raskaudesta. Hyvillä mielin hän kiiruhti kertomaan Mirolle, joka oli myös iloinen, mitä nyt pohti tällä kertaa että suihkusta hän ei luovu vaikka lapsia syntyisi viisi kerralla! Miron onneksi sellainen ei ole simssissä mahdollista ilman hackeja. :)

Toivomuskaivo osoitti taas käytännöllisyytensä. Suosiotavoitteinen Miro sai kolme hyvää ystävää niin helposti että huhhuh... :] Käytä kuitenkin toivomuskaivoa varoen Miro! Sillä voi olla haittavaikutuksia...

Pian Tamaran maha kasvoi täyteen mittaansa, nyt sitten vain odottamaan synnytystä... ;)

Talven tuoma lumi sai Tamaran, Miron ja Redun pelleilemään lumessa. Raskaana olevan Tamaran oli kuitenkin oltava tarkkana ettei saisi kylmää. Retu ja Miro sen sijaan jatkoivat lumisotaa melkein paleltumiseen asti...

Hyvin yllättäen Ramin syntymäpäivä oli saapunut tämän kaiken hälinän keskellä. Äskenhän poika vasta syntyi?

Ramista kasvoi suloinen surusilmä kuten isästäänkin. :) Luonne ei valitettavasti ole mukavin mahdollinen, koska se on skorpioni (sekä Miro että Tamara ovat skorpioneja), yksi mukavuuspiste... ó__ò Mutta ei voi mitään... Eipä Mirostakaan sitä edes päälle päin huomaa että hänellä on vain yksi mukavuuspiste. :)

Ensimmäiseksi poika oli opetettava potalle, sitä mieltä tuntui olevan ainakin Tamara, jolla on ihanan veikeä ilme tässä... :)

Kun Tamaran synnytys käynnistyi, Miro vaivautui tällä kertaa paikalle ja vielä heti. "Kuinkakohan monta niitä on..." Miro pohti kauhuissaan ja hänen mieleensä nousi kuva haisevasta pyjamasta ja rääkyvistä lapsista...

Ja kohta syntyi aivan Ramin näköinen pieni olento - mutta tyttö! Miten ihmeessä tälläkin lapsella voi olla mustat hiukset...? Oletko varmasti ollut uskollinen, Tamara? :D Tyttö sai nimekseen Taru. :]

Mutta mitä sitten tapahtuikaan...? Toteutuvatko Miron painajaiset?!

Näköjään kyllä, koska esiin putkahti vielä toinen vauva! Tamaran ilme oli yhtä äimistynyt kuin minun... :D Poika sai nimekseen Tatu, ja ei tämä voi olla totta.... HÄNELLÄKIN on mustat hiukset! :o

Miro uskalsi viimein hymyillä kun huomasi että kolmatta ei ollut tiedossa, ja hän sai suloisen Taru-tytön syliinsä. Kukapa olisi uskonut että lapsia oli tällä kertaa kaksin kappalein?

Koska lastenhuone oli toivottoman pieni eikä sinne mahtunut kuin yksi kehto kolmesta puhumattakaan, kaksi kehtoa saivat paikan vanhasta poikien makuuhuoneesta. Olihan tästä lyhyt matka isovanhempien huoneeseen eikä toivoton matka vanhempienkaan makuuhuoneeseen.

"Tämä tuli niin yllätyksenä..." Tamara sanoi hymyillen kun pienokaiset oli saatu kehtoisinsa. "No sanoppa muuta! Mutta eipä tässä mitään... Emmeköhän me selviä?" Miro sanoi ja sulki Tamaran syleilyynsä.

Ramin lisäksi Tamaran ja Miron vastuulla oli nyt myös kaksi vauvaa, mutta silti varsinkin Tamara vietti paljon aikaa Ramin kanssa. Hän niin jumaloi tätä poikaa!

Mirolla meni hyvin myös työn parissa. Peliura kukoisti ja ylennyksiä ropisi! Palkka ei ollut kovin häävi muihin uriin verrattuna, mutta Miro piti työstään. Se oli mukavan leppoisaa ja hauskaa, aivan muuta kuin tylsät toimistohommat. Sitä paitsi perheellä on rahaa tällä hetkellä yli 200 000 simoleonia joten eipä haittaa vaikka Miro maksaisi töissä käymisestä... Aika hullusti ovat tienanneet? o__O Mutta onhan tuossa perintöjä ja townien tuomia rahoja. Mutta 200 000 simoleonin lisäksi perhe omistaa n. 50 000 simoleonin arvoisen loma-asunnon jonka sisustukseenkin upposi muutama tonni. Plus vielä kolme muuttoa, eli talon rakennusta ja osittain sisustusta (en osaa arvella paljon niihin meni rahaa). Huh!

Olisinpa itsekin noin porho! :D

"KÄÄK!? Lasten ryöstäjä?! " ehdin jo kauhistua, mutta se olikin joku pervo naapurinsetä joka halusi pitää Tatua sylissään... :'S Pidä ne namut kaukana meidän Tatusta...

Tatu toi Unelle mieleen aivan ajat jolloin hän kylvetti pientä Miroa (15. osa: 32. kuva). Uni huokaisi puoliksi onnellisena ja surullisena. Miksi aika kului liiankin nopeasti? Hänellä oli vielä aikaa, mutta liian vähän. Kunpa hän olisi saanut vielä pidemmän elämän...

Mutta asian murehtiminen ei mitään auttanut, sen Uni hyvin tiesi. Niinpä hän päätti ilahduttaa kaikkia täysillä ruoanlaittopisteillään tehden uunijäätelöä. Vaikka elämä olikin lyhyt, hän halusi olla viimeiset hetkensä ihana isoäiti lapsenlapsilleen!

Tatun ja Tarun vauvaikä tuntui aivan lyhyeltä hetkeltä. Voi olla että he syntyivät juuri ennen kello kuutta? Tuplasynttäreiden aika koitti ja tällaisia heistä kasvoi... :)

Taru! Hirveä tukka ja kulmakarvat... Muodomuutokseen siis tuota pikaa... :]

Tatu! Hieman erinäköinen kuin muut lapset, jotenkin...? Taas hirveä tukka... Muodonmuutokseen mars. :)

Tarusta tuli muodonmuutoksen jälkeen supersöpö tyllerö! :) Luonne on valitettavasti sama kuin isoveikallaankin, eli yksi mukavuuspiste. -__- Mutta on se niin nätti... ;)

Tatu sai aika hassun tukan mutta se jotenkin sopii vekaralle... :P Tatullakin yksi mukavuuspiste. Voih.

Nyt talossa on varsinainen taaperrus meneillään, onneksi Rami osaa jo kaikki tarvittavat taidot potalta puhumiseen ja kävelyyn. Niinpä jää aikaa kuunnella mummin lukemia satuja. Mutta miksi mummi luki aina jotain tylsiä nallesatuja? Vessanpönttö-satu oli Ramista paljon jännittävämpi...

Retu pervoilee - taas vaihteeksi... :'D

Nuo kaksi ovat itse suloisuus! Varsinkin Taru joka hytkyy musiikin tahdissa... :)

Paljon kasvua tässä osassa vai häh? Ramin oli aika jättää vaippavuodet taakse ja kasvaa...

Tällaiseksi pojaksi! Jotenkin vakavan näköinen lapsi? :) Tuo tukka pitää kyllä vaihtaa, jotenkin ei sovi...

Kas näin. Kunnon pottakampaus. :D Pojalla on aika... hmmm... isot huulet? :) No, katsotaan mitä tapahtuu iän myötä.

---

Töksistöksis. Anteeksi töksähtelevä kirjoitus, plaah.

Seuraavassa osassa lisää kasvua, varsinkin Tatun ja Tarun kohdalla. Jatkuuko perhe-elämä yhtä rauhallisissa merkeissä? Entä koittaako Unen ja/tai Redun aika liian pian? Lue seuraava osa sen ilmestyttyä!

/Janin ja Mikaelin itsenäistymisestä tulee jossain vaiheessa extra, mutta en osaa sanoa milloin. Voi myös olla että uusi osa ilmestyy sitä ennen, en tiedä. :)/