Tämä osa on melkoisen ripeätempoinen, koska aloin todella olla kyllästynyt vanhaan perheen kokoonpanoon. Normaalisti kun vanhemmat ehtivät hankkia vaan muutaman lapsen, mutta nyt piti odottaa kuuden lapsen kasvua vampyyrivanhempien takia... :D Mutta onneksi tämän osan jälkeen siirrytään seuraavan perijän elämään. Niin, perijän valintaan ei voi enää vaikuttaa... ;) Jälleen kerran vikisen anteeksipyynnöt paikoitellen hämäristä kuvista...

---

Osan tapahtumat alkavat siitä, että Inka muutti pois tutun ja turvallisen perijätalon katon alta, koska hän ei ollut saanut perijän paikkaa. Inka oli kuitenkin hieman myrtsinä, koska joutui muuttamaan isoveljensä katon alle. Ei hänellä ollut varaa omaan kämppään. Mutta sinänsä hän oli tyytyväinen ettei tullut valituksi perijäksi, minkälaista hänen elämänsä olisi ollut romantiikkatavoitteisena siminä jos hän olisi joutunut synnyttämään ties kuinka monta lasta. Ajatuskin etoi häntä... Mutta Inkan, Eetun ja muiden kohtalosta saamme taas kerran tietää tarkemmin joskus hamaassa tulevaisuudessa ilmestyvässä extrassa. :)

Kotipuolella Minttua nykyisin syvästi inhoava Veikko saapui monta kertaa päivässä tekemään tihutöitä ja mumisi kummallisesti. Etkös se ollut Veikko sinä joka Minttua loukkasi eikä toisin päin...? '-_- Mutta kai simit ottavat läpsäisyn naamaan kovin vakavasti. Samaa touhua harrasti Mintun vaalea kiinnostuksenkohde, ja kiitos Veikon ja Tahvo Tirsun (:'D) pihalla oli vähän väliä torakoita koska molemmat jukuripäät menivät potkimaan roskista kumoon kolme-neljä kertaa päivässä.

Kylmä pohjoistuuli puhalsi taas ympäri tonttia, mikä tarkoitti että talvi oli jälleen täällä. Vaikka talo oli vankka ja hyvin rakennettu, tuntui että sen jokainen ikkuna ja ovi veti, joten lapset eivät säilyneet hytinältä varsinkaan öisin. Kreivitär ja Rami sen sijaan eivät palelleet vampyyrielämänsä ansiosta. :P

Näiden kahden nättimyksen, Mintun ja Annin välillä perijäkisa nyt sitten käydään. :) Molemmat kun ovat niin kauniita ja luonteeltaan kovin samanlaiset lukuunottamatta sitä, että Anni on menevämpi kuin siskonsa. Ulkonäön suhteen he sen sijaan poikkeavat paljonkin. Anni on äitiinsä tullut, omistaen erikoiset kasvonpiirteet, ja Minttu taas isänsä kopio, hieman valmiskasvoinen kuten isänsäkin, mutta kuitenkin jotain erikoista hänen ulkonäössään on. Molemmissa on kovasti potentiaalia perijäksi!

Hyvän ja pahan kohtaaminen??? Ei sentään... Pelini on taas vaihteeksi osoittanut bugi-puolensa. :D

Kun Anni kasvoi ja hänen hormonitoimintansa hyrähti käyntiin, hän alkoi katsella ympärilleen aivan uudella tavalla, kuten kaikki teini-ikäiset sim-tytöt ja -pojat. Pian hänen silmiinsä osui Jonne Notko, tuo hieman erikoinen goottipoika jonka Rafael oli tuonut töistä mukanaan. Anni oli rohkea luonteeltaan, joten päätti ujostelematta mennä juttelemaan hänelle. Mutta pian hän sai huomata, että Jonne oli äärimmäisen nokkava eikä kuunnellut juuri mitään, mistä Anni puhua pälpätti. Hän jopa kiusasi Annia, mutta silti Annin ilme oli...

...tämä... Taitaa olla tyttö kovasti ihastunut, kun hymyilee noin maireasti vaikka sai juuri kuulla pilkkaa erikoisesta nenästään. Jonne oli äimistynyt kun huomasi, että hänen yleennsä niin tehokas sanainen säilänsä ei tehonnut tähän tyttöön. Mutta se ei muuttanut asioiden laitaa, Jonne oli hänelle entistä ilkeämpi ja lopulta suorastaan pakeni paikalta. :D

No tuota voisi sanoa pelottavaksi... Tuokin johtuu bugista! Jotkut esineet muuttuvat osittain näkymättömäksi. Mutta noin ne sitten nukkuvat, vampyyrit... Silmät revällään aukinaisina... o_o Jauks.

Minttu oli onnistunut lämmittämään välinsä uudelleen Tahvoon, mutta se oli vienyt aikaa kuten huomata saattaa, koska talvi oli jo kääntynyt kevääksi ja Tahvon karmea puolikalju letti oli kasvanut hienommaksi... :D Minttu tunsi sydämensä läpättävän, kun huomasi ettei Tahvo ollut enää vihamielinen häntä kohtaan. Tahvo kertoi että ymmärtää ettei Minttu itse halunnut Veikon huomiota osakseen, ja oli valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Ja niinpä nuori pari sinetöi sopimuksensa ensisuudelmalla... <3

Perheen toinen poika oli seuraamassa isoveljensä jalanjälkiä ja kasvoi keskellä olohuonetta ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Ja kuten huomata saattaa, Martti oli jälleen paikalla, tuntien vetoa Kasperin exään, jota halasi tämän kuvan jälkeen... 'o_o

Rafaelista kasvoi lähes täysin samannäköinen kuin Eetusta, mutta hänestä heijastuu ulospäin aivan erilainen kuva. Jo pienenä Rafael oli Eetun hymyileväinen versio, ja sama oli pätenyt ikävuodesta toiseen, mukaan lukien myös aikuisuuden. :)

Rafael ei halunnut aikailla, vaan suuntasi innokkaana kohti omaa kotia. Hän haaveili jo avioliitosta, jonka haluaisi elämänsä aikana sinetöidä rakastamaansa naiseen. Nyt kun hän vielä löytäisi kultaisen vaimon jostakin... Eiköhän kaupungilta joku kultasydän löytyisi meidän nallekarhu-Rafaelille. :)

Kun Rafael oli lähtenyt, kokoontuivat tytöt syömään yhdessä illallista. "Outoa että jo puolet meistä on omilla teillään... Jäljellä olemme enää vain me, kolme tyttöä." Minttu pohdiskeli ääneen ruokapöydässä, ja muut yhtyivät hänen mielipiteeseensä. Yhden perheenjäsenen merkityksen huomaa vasta silloin kun hän on poissa. Rafael oli lisäksi vannottanut muuttavansa Leutolaaksoon, joten häntä ei näkyisi kovin usein Stadin maisemissa.

Roopertti, jolle Rami oli loppujen lopuksi suositellut rogainea (googleta jos et tiedä), oli aivan erilainen näky sen jälkeen kun hänen hiuskasvunsa oli yhtäkkiä kääntynyt räjähdysmäiseen kasvuun. :D Rami oli tyytyväinen että oli neuvonut Rooperttia, koska hän todella haaveili tämän naivan jonkun tyttäristään, sen kuka ikinä olisikaan perijä.

Rafaelin lähdettyä Anni joutui nukkumaan makuuhuoneessa aivan yksinään. Minttu ja Kira kun viihtyivät paremmin entisessä perijämakuuhuoneessa, ja heillä oli todella lämpivät välit toisiinsa. Anni ei silti kokenut yksin nukkumista huonona. Saipahan olla rauhassa eikä tarvinut enää kuunnella yömyöhiin Rafaelin veturimaista kuorsausta... :'D

Valitettavasti "pidän tulevan vaimoni anopista" -syndrooma vaivasi myös tätä mahdollista tulevaa vävypoikaa... :'D Kuinka moni vävypoika onkaan tuntenut vetoa anoppiinsa? Kaikki tähän astiset, eli sekä Keijo että Retu... Pervoa porukkaa. o_o

Onneksi Kreivittären rakkaus Ramiin oli niin vankka, että Ramilla ei ollut mitään syytä huoleen vaikka Roopertti hiillostikin Kreivitärtä katseellaan. Sitä paitsi he olivat sopineet, että jättäisivät uuden perijän kaksistaan aviomiehensä kanssa, koska halusivat jo muuta kuin perhe-elämää. He olivat suunnitelleet lähtevänsä matkustelemaan ympäri maailmaa, kylläkin aurinkorannat jäisivät väliin. Uusi perijä saisi uuden talon, ja he tulisivat auttamaan muuttopäivänä, mutta sen jälkeen uusi perijä olisikin omien taitojensa varassa.

Onneksi tuleva perijä ei tulisi olemaan uusavuton kömpelys, koska lapset olivat jo pienestä pitäen pitäneet huolta itsestään ja toisitaan. Mintulla ja Annilla ei ollut kokemusta lastenhoidosta, mutta kuinka vaikeaa se voisi olla? Tai niin he ainakin ajattelivat.. Lasten nuoruus ei ollut ollut huoletonta hupailua, koska kaikki olivat hankkineet töitä, kävivät erityiskoulua ja olivat kympin oppilaita. Oikeita ylpeydenaiheita vanhemmilleen! :)

Kuten viime osassa tuli mainittua, myös Kreivitär kävi töissä, mutta kovin satunnaisesti kiitos nautintotavoitteensa ja outojen työpäivien. Nyt hänen työaikansa oli kuitenkin siirtynyt aikaan ennen auringonlaskua, ja hän joutui riskeeraamaan henkensä tunnin auringonvalossa. Onneksi se ei ikinä johtanut hengenvaaralliseen tilanteeseen, mutta matkallaan autoon Kreivitär tunsi todella kipuja ja tarpeidensa laskevan. Onneksi autoon päästyään tarpeet eivät enää laskeneet samalla tavalla.

Anni oli jo pitkään yrittänyt lähentyä Jonnen kanssa, mutta poika oli yhtä itsepäinen kuin hänkin. Jonne oli tuntunut päättävän ettei aio ystävystyä Annin kanssa, ja Anni puolestaan oli päättänyt että aikoo keinolla millä hyvällä ystävystyä Jonnen kanssa. Ja ystävystyminenhän olisi tietysti vasta alkua... Mutta kuinka mustasukkaiseksi Anni tunsikaan itsensä, kun näki, että Kira vitsaili Jonnen kanssa, ja ennen kaikkea, Jonne kohteli Kiraa aivan eri tavalla!

Mutta heti kun Anni alkoi jutella Jonnen kassa, tämä osoitti mielipiteensä Annin puheenaiheista tukkimalla korvansa. Kira katseli näytöstä hieman huvittuneena, muttei revennyt nauramaan siskonsa takia. Miten olikin mahdollista että kaksi niin itsepäistä simiä halusivat epätoivoisesti päinvastaisia asioita kovalla sinnikkyydellä?

Mutta tällä kertaa Anni olikin varautunut Jonnen reaktioon, ja Kiralla sekä Jonnella ei ollut harmainta aavistusta siitä, että Anni oli varastanut isänsä voodoo-nuken ja aikoi kokeilla sitä itsepäiseen poikaan. Hän ei halunnut kuitenkaan leikkiä lemmentohtoria koska tiesi sen olevan törkeää, joten tyytyi tekemään Jonnesta voodoo-nuken avulla ystävänsä.

Ja niinhän siinä kävi, että taika tepsi, ja ennen kuin Anni ehti huomata, oli Jonne jo halaamassa häntä. Poika tuntui kuitenkin olevan vielä hieman äimissään tajuamatta mitä oli tapahtunut, ja miksi hänen suhtautumisensa Anniin oli yllättäen muuttunut.

Anni ei halunnut tuhlata aikaa, joten pienen lämmittelyn jälkeen hän alkoi avoimesti flirttailla Jonnelle, ja tunsi mukavaa läpätystä rinnassaan kun huomasi Jonnen vastaavan hänelle posket punaisina helottaen. Anni myhäili loistavalle voodoo-nukelle jonka oli tunkenut taskuunsa, ja oli valmis tekemään seuraavan siirron; ensisuudelman.

Uups...

Saatuaan Jonnelta torjunnan ensisuudelmassa Anni tunsi olonsa niin nöyryytetyksi, että käveli korkojen kannat kopisten sisälle. Häntä hävetti että hän oli yrittänyt pussata Jonnea, joka ei selvästikään vielä kaivannut suukkoa suoraan huulilleen flirttailusta huolimatta.

Sen sijaan Kiralla meni hyvin Erkin (reps... :'D) kanssa, johon oli rakastunut toivomuskaivon avulla. Mutta helppoahan se onkin jos toivomuskaivoa käyttää. :P He alkoivat seurustella vasta nyt, vaikka Kiran kasvuun ei ollut enää paljon aikaa. Erkkikin oli vaihtanut hiustyyliään hieman siedettävämpään... :D

Nyt kun Rami oli kerännyt kaikki taitopisteet (mutta silti hänen elämäntavoitteensa ei toteutunut! ò_ó), hän kaipasi uutta haastetta, ja päätti herättää eloon tyhjän kasvihuoneen. Myös nuoret tekivät osansa kylväen tomaatteja ja hoitaen puutarhaa. Myös Kreivitär sai puutarhakärpäsen pureman ja hän meni usein öisin hoitamaan kasveja. Rami sai nopeasti kultaisen ansiomerkin (hänellä oli jotenkin mysteerisesti hopeinen), ja siirtyi sen jälkeen kalastuksen pariin. Tietosimit... '-_-

Kun Anni oli toipunut ensisuudelman epäonnistumisesta, hän uskaltautui pyytämään Jonnen treffeille kanssaan. Aluksi he vaan pyörivät kaveritunnelmissa ravintolan tikkataulu-paikalla, mutta päättivät lopulta mennä syömään. Ystävyttyään Annin kanssa Jonne oli huomannut, että loppujen lopuksi Anni oli hurmaava tyttö, ja kuinka kaunis!

Ja näinhän siinä arvatenkin kävi... ;) Ennen kuin Anni ja Jonne tajusivatkaan he pussasivat keskellä ravintolaa välittämättä muiden katseista.

Mutta pitihän heidän saada muruakin rinnan alle, joten he menivät syömään kevät auringossa kylpevälle terassille. Syötyään herkulliset annoksensa he päättivät alkaa seurustella. Mitäpä sitä enää aikailemaan kun molemmat tajuisvat olevan hulluina toisiinsa!

Treffejen jälkeen Anni lähti vielä keilailemaan tuttujensa kanssa (huomaa kyllä että hän on nautintosim :D), ja tontin lävitse käveli tämä pitsakuski-mies. Ei siinä mitään, mutta hänen nimensä oli Tuoppi Koskela. TUOPPI?! :'DD Mitä nimiä ne suomentajat ovat sinne syöttäneet...

Hieman nauratti tämäkin... Kurjenkaula keilaamassa?! :'D Ja kaiken huipuksi vielä taitavasti? Aikamoinen teräsmummo... :D

Sen sijaan Anni ei tehnyt ainakaan ensimmäisellä työnnöllä vaikutusta kehenkään, vaan sai kuulla ympäriltään räkäistä naurua lentäessään suoraan mahalleen keilaradalle... xD

Mutta niin hauskaa kuin Annilla olikin kaupungilla myöhään, hän sai kärsiä seuraukset kotiintuloajan rikkomisesta kun Rami piti hänelle kunnon moraalisaarnan heti kun nuori neiti katsoi parhaaksi saapua kotiin. "Minä jo pelästyin että se Leutolaakson pedari-mies joka vainosi minua ja sisaruksiani on siepannut sinut!" Rami mutisi otsa kurtussa ja antoi Annille viikon arestia. Ja eihän se ole aika eikä mikään, mutta sim-elämässä se käytännössä käsitti melkein Annin koko loppu-teini-iän.... x)

Anni oli todella käärmeissään kotiarestista, koska se tarkoitti ettei hän saanut tavata edes Jonnea! Sen sijaan Kira ja Minttu olivat vapaita näkemään Erkkiä ja Tahvoa. Tytöt nauttivat parhaillaan viikonlopusta ja sen suomista vapauksista. Kaikilla viikonloppu oli vapaa jopa töistä, ja Annia kyllästytti kun hän ajatteli, ettei edes voisi nähdä Jonnea nyt kun hänellä olisi ollut siihen parhaiten aikaa.

Onneksi Anni löysi heti uutta tekemistä kun sai uuden koiratuttavan pihaltaan. Vimpula-nimisen kikkarakarva-koiran kanssa oli hauska pelleillä, ja Anni tykästyi karvakuonoon niin kovasti, että alkoi haaveilla hankkivansa aikuisena oman koiran.

Illan hämyssä Minttu ja Tahvo alkoivat seurustella todettuaan ettei ollut yhtäkään syytä miksei heidän olisi kannattanut alkaa seurustella. Veikko-draaman aiheuttaman pahimman mielipahan kadottua he olivat pikku hiljaa kehittyneet ystäviksi, siitä ihastuneet, ja lopulta rakastuneet. Mintusta oli ihanaa että hänellä oli poikaystävä. Vanhemmat olivat aina olleet hieman etäisiä, mutta nyt hän sai olla varma, että Kiran lisäksi oli toinenkin ihminen joka todella välitti siitä että hän oli olemassa.

Rami ja Kreivitär eivät olleet pystyneet olemaan ihanteellisia vanhempia, kuten monet suvun aiemmat pariskunnat. Vampyyrinä lapsiin oli todella vaikea luoda kunnon siteitä, joten he rakastivat sitäkin enemmän toisiaan, mutta eivät meinanneet ymmärtää kuinka lapset olivat kaikki ainakin jossain ikävaiheessa kärsineet vanhempiensa eriskummallisesta olemuksesta. Mutta onneksi heidän rakkautensa saisi jatkua vielä pitkään, jos jompi kumpi ei jäisi auringon uhriksi.

Perheen älykön ja ainoan mukavampi-luontoisen lapsen, Kiran aikuisuus koitti pikaisesti, ja hän ehti juuri saapua töistä kun oli kasvun aika!

Ja tässä Kira koko komeudessaan! Hänessä ei ollut kasvojensa puolesta perijäainesta, mutta jollain tapaa hän oli yksi suosikeistani näistä lapsista. Ehkä osasyynä oli nimenomaan se, että hän oli perheessä ainoa horoskoopiltaan neitsyt, ja hyväsydämisyys oli nähtävissä selvästi muihin verrattuna. :D

Kira ja Minttu olivat olleet aina kuin paita ja peppu, mutta nyt heidän tiensä olivat eroamassa, eivät kylläkään pitkäksi aikaa... Kira näet esitti Mintulle toivomuksen, että tämä muuttaisi hänen kanssaan yhteen kun kasvaisi isoksi jos hänestä ei tulisi perijää. Minttu suostui mielihyvin, mutta oli suruissaan kun Kiran piti lähteä. Anniin hänellä ei ollut saman laista suhdetta kuin rakkaaseen isosiskoonsa. Kuka hänestä nyt pitäisi huolta?

Kauaa Mintun ei kuitenkaan täytynyt murehtia, koska muutaman päivän päästä hänkin kasvoi aikuiseksi töistä tultuaan. Mutta nyt häntä todella jännitti! Tulisiko hänestä vai Annista perijä...?

 

Mintusta kasvoi kaunis aikuinen, mutta.... perijäksi valitsin silti Annin! Päätös oli loppujen lopuksi helppo, kylläkin sen voin paljastaa, että muutin jälleen kesken kaiken mieleni. :D Ennen kuin Anni oli kasvanut teiniksi, olin aika vahvasti sitä mieltä että haluan Mintun perijäksi, mutta kun Annista kasvoikin erikoisen kaunis teini, aloin epäröidä. Ja loppujen lopuksi valitsin Annin siksi että haluan sukuun mahdollisimman persoonallisia kasvoja.

Minttu ei kuitenkaan ollut kovin harmissaan. Ehkä näin olikin tarkoitus käydä, ja nyt hän saisi muuttaa Kiran kanssa yhteen kuten oli toivonut. Minttu hyvästeli lämpimästi Annin ja vanhempansa, ja toivotti Annille onnea perijänä. "Pidä lippu korkealla!" hän huikkasi vielä ovelta ja katosi sitten pimeälle pihatielle.

Annin valtasi suunnaton riemun tunne, kun hän alkoi ymmärtää että hän on uusi perijä, viidennen sukupolven edustaja! Mikä kunnia se hänelle olikaan. Nyt hän odotti aikuiseksi kasvuaan vielä tuplasti enemmän.

Annin iloisten ajatusten kulku katkesi kun puhelin pärähti soimaan. Hän nosti luurin, ja sieltä hän kuuli Roopertin äänen, jonka kanssa oli jutustellut puhelimessa aikaisemminkin. Rami oli sillä aikaa hiippaillut Annin selän taakse, ja hänen suunsa kääntyi salakavalaan hymyyn kun hän kuuli Roopertin äänen kantautuvan toisesta päästä. Kaikkihan oli menossa täydelliseen suuntaan!

Päivät kuluivat nopeasti ja tasapaksusti, mutta sentään jotain erikoisempaa tapahtui. Inka saapui keskellä päivää talolle soittaen ovikelloa. Rami otti Inkan isänä suuren riskin mennen tervehtimään häntä keskelle kirkasta auringon paistetta. Rami sai kuitenkin kipittää kireesti takaisin arkkuunsa, koska Inka ei halunnut jäädä vierailunsa takia orvoksi...

Mutta kuka kumma tuolla lehtikasassa riehuu...?

Annin viimeinen päivä teini-ikäisenä kului niin huomaamattomasti, että en edes ehtinyt ottaa kuvaa kasvusta! Anni oli niin riemuissaan kasvustaan, että kun olin vaihtanut hänen vaatteensa, hän meni itsekseen riehumaan lehtikasaan... :D Sopiikin lakinaiselle kuin nenä päähän... :'D Anni ryhtyi keräämään kaikkia tärkeitä ja korvaamattomia esineitä tontilta ja valmistautui muuttoon. Uusi talo odotti häntä, Ramia ja Kreivitärtä Stadin toisella puolella ja Anni halusi jo päästä asettumaan kodiksi taloon jossa hän tulisi jakamaan elämänsä tulevan perheensä kanssa. Niin saisi alkunsa seuraavan sukupolven tarina!

---

Näin on perijä valittu. Mitäs mieltä olitte, oliko Anni hyvä valinta? :D

Seuraavassa osassa tutustumme uuteen taloon ja saamme selville päätyyky Anni yhteen Roopertin kanssa...? Entä miten sujuu nautintotavoitteisen naisen elämä perijänä? Tämä, ja kenties jotain muuta selviää seuraavassa osassa. MUTTA seuraavaa osaa saatte odottaa, koska yo-kirjoitukset ovat kahden viikon päästä, ja niiden jälkeen ihana, jo niin tutuksi tullut koeviikko varastaa aikani... Älkää siis syökö sukkianne jos minusta ei kuulu mitään taas vähään aikaan. :D

Mukavaa syksyä kaikille! :)