Uni tarkasti sähköpostiaan, kun huomasi jotain yllättävää; hän oli saanut viestin Laurilta! Hän klikkasi sitä hämmästyneenä, heidän välinsä olivat menneet täysin poikki sen jälkeen kun Lauri oli muuttanut. Viestistä selvisi, että Keijo oli kuollut vähän aikaa sitten, ja että Lauri oli saanut työtarjouksen kaukaa, joten muutti pois Stadista eikä jäänyt edes Leutolaaksoon. Uni huokaisi ja sulki viestin. Nyt isäkin oli poissa... Miksei hän ollut tajunnut pyytää isää vielä käymään? Nyt se oli liian myöhäistä...

Maalaamisesta oli tullut terapiaa Unelle, joten hän tarttui jälleen siveltimeen. Hän päätti maalata kauniin maalauksen puutarhasta, koska jollain tapaa se toi hänen mieleensä äidin. Maalaaminen helpotti hänen oloaan, mutta hän kaipasi kovasti jotakuta jolle puhua asiasta. Pojat olivat kuitenkin koulussa ja Retukaan ei ollut kotona. Niinpä hän muisti jotain...

Niin Uni nappasi puhelimen käteensä ja näppäili Anselmin puhelinnumeron. Häntä hermostutti, mutta tämä oli tehtävä. Sitä paitsi Anselmihan oli itse pyytänyt häntä tapaamaan itsensä. Eihän tässä voinut olla mitään väärää?

Autossa tunnelma oli kiusallinen, kunnes Anselmi kysyi Unen vointia. Uni kertoi sähköpostiviestistä ja Anselmi pahoitteli parhaansa mukaan. Sen jälkeen autoon kuitenkin laskeutui jälleen kiusallinen hiljaisuus...

Päästyään kahvilaan he menivät perähuoneeseen ettei kukaan varmasti näkisi heitä. Vaikka Stadin ympyrät olivat vähän isommat kuin Leutolaaksossa, levisivät juorut nopeasti. Huoneessa tunnelma ei ollut sen helpompi. Anselmi katseli Unta rauhallisesti, mutta Uni ei voinut aavistaa mitkä olivat Anselmin todelliset motiivit... Hän suorastaan söi Unta silmillään, eikä voinut enää pidätellä itseään...

Hän kaappasi Unen käsivarsilleen ja melkein kaatoi tämän! Uni jähmetty kauhusta ja repi itsensä irti Anselmin otteesta.

Uni raivostui tulisesti: "Sinä... sika! Miten kehtaat huijata minua näin?!" Anselmi näytti tyyneltä ja hymyili Unelle niin ällöttävästi, että Unea oksetti. "Olen aina halunnut tehdä tuon... Ja kuten tiedät, minähän houkuttelin sinua pettämään Redun jo aikaisemmin. Et kuitenkaan halunnut tehdä niin, joten tämä oli ainoa mahdollisuuteni vielä yrittää." Unen olisi tehnyt mieli läimäyttää mokomaa miestä!

"Luuletko että tämä on minulle helppoa? Sinä vain hankaloitat asioita! Minulla menee Redun kanssa mainiosti, mutta sinä yrität pilata kaiken! Etkö tajua etten halua jättää perhettäni! Sanon tämän nyt viimeisen kerran: Jätä minut rauhaan!" Uni tunsi itkun tekevän tuloaan, mutta päätti varmistaa että Anselmi pysyisi jatkossa loitolla...: "Temppusi tähden et merkitse minulle enää mitään. Ole hyvä ja häivy elämästäni!"

Anselmi meinasi väittää vielä vastaan, mutta lähti sitten pois pää painuksissa. "Kunpa Uni olisi aikoinaan valinnut minut. Miten ihanaa olisikaan herätä joka aamu hänen viereltään...?" Anselmi mietti ja tunsi masentuvansa. Mutta eihän hän kovin kunnioitettavasti ollut toiminut, joten kai tämä oli hänen "palkkionsa".

Uni käveli kohti autoa surumielisenä itsekin, mutta hänen oli oltava liioitellun jyrkkä Anselmia kohtaan. Jos hän ei olisi torjunut ystäväänsä kunnolla, tämä olisi voinut jonkun ajan päästä yrittää jälleen uudelleen, ja se olisi häirinnyt liikaa Unen arkea. Ihme että Uni oli todella pystynyt hillitsemään itsensä. Miten oiva tilaisuus hänellä olisi ollut pettää miestään. Ehkä hän oli perinyt kovatahtoisen luonteesa äidiltään.

Tuntui kuin taakka olisi pudonnut Unen harteilta. Nyt hän saattoi taas keskittyä elämäänsä, kohtahan hän jo vanhenisi Retu rinnallaan.

Miro sytytti ensimmäistä kertaa elämässään tulipalon, mutta onneksi suurempaa vahinkoa ei sattunut!

Ei mitenkään oleellinen kuva mutta niin uniikki ilme... :'D Taisi olla sen jälkeen kun Miro oli kertonut ystävälleen mehukkaita juoruja...

Miro vietti aktiivisesti aikaa Virven kanssa, johon oli aivan hurahtanut. Olihan tyttö nätti, hauska ja mukava. Kesäpäivät kuluivat nopeaan tahtiin tämän mimmin kanssa.

Kaikesta huolimatta Virve ei suostunut seurustelemaan. :o Todella outoa, koska heillä oli toisiinsa kolme salamaa ja he olivat hyviä ystäviä. Miro sai yhteensä kolmet pakit mielityltään! Auts... Onneksi Mirolla on jykevä itseluottamus...

Onneksi hänellä oli hurmaava perhe tukenaan, ja kalastushetki kesäisenä viikonloppuna pyyhki huolet mielestä. Retu tuntui olevan varsin hurahtanut kalastamiseen, Mikael piti kalastuksen ohella juttelusta, Jani taas rakasti kalaruokia ja Miro sekä Uni saivat tuulettaa mieltään. Uni oli jo melkein päässyt eroon syyllisyydentunnosta Anselmin tähden, mutta pientä käsittelyä vielä kaivattiin.

Janikin tapasi tyttöystäväänsä, joka oli paljon sitoutuvampaa sorttia kuin Virve... Jani omisti kaiken vapaa-aikansa hänelle, ja sen ansiosta suhde oli pysynyt hyvänä.

Unikin sai itsestään maalauksen seinälle Venlan viereen... Jokainen perijä kun on maalattu. Jadestakin oli maalaus, mutta se muuttui sellaiseksi kamalaksi kelta-ruskeaksi maalaukseksi muuton jälkeen, kun siirsin maalauksen tavaraluetteloon vähäksi aikaa... :/

Eräänä iltapäivänä (yllättävän nopeasti)  Redun oli aika siirtyä ikääntyneiden joukkoon. Hän saattoi jo tuntea orastavan selkäkivun saapuvan...

Tällainen hieman hassunnäköinen vanhus Redusta varttui. Hiukset sen kai tekee... :D

Myös Uni kasvoi töistä tullessaan, kylläkin uima-asussa... :'D

Uni ei ehkä ole yhtä kaunis vanhus kuin Venla, mutta hän on sympaattisen näköinen muori. :> Hän halusi pysyä yhä tyylissään joten pukeutui mustaan mekkoon.

Tukan lyhennyksen jälkeen Mikaelia huolestutti mitäköhän bändi-kaverit mahtavat sanoa..?

Hetkonen...? Näemmeköhän me aivan oikein...?! Jani, senkin törkimys! :'D

Kesä meni niin nopeasti, että syksyn saapuminen yllätti kaikki. Vanhukseksi kasvanut Retu kävi yhä töissä, kuten myös Uni, joten aika meni nopeasti. "Kohtahan Mirokin kasvaa aikuiseksi..." Retu pohti ja hymyili. "Siinä pojassa olisi ainesta vaikka perijäksi, kylläkin kaikissa pojissa on." Retu mietti hymyillen ja tunsi olonsa ylpeäksi. Kyllä hän oli Unen kanssa kasvttanut hienoja poikia!

Kolmoiskopla kolmoiskopla-pyjamissa... x] Hassun näköistä kun kaikilla on samanlaiset.

Koska Miro kasvaisi tuota pikaa aikuiseksi, Marita Sappela ja Viivi Kiuru kutsuttiin kylään. He molemmat asuvat lomasaarilla joten vierailu oli pidempi. Jompi kumpi heistä saattaa vielä olla tulevan perijän puoliso.

Aikuiseksi kasvettuaan Miro ryhtyi heti tiirailemaan kaunottaria... ;)

Mutta Maritaa etoi...

Eikä Viivikään ollut kiinnostunut...

Mikaelia suretti ettei hän ollut esikoinen. Esikoisella kun oli kuitenkin aina jonkinlainen etu puolellaan. Esimerkiksi Miro pääsi tutustumaan ensimmäisenä aviopuolisoehdokkaisiin, ja jos hän tulisi toimeen jonkun heistä kanssa, hänestä tulisi ehkä jo sillä perusteella perijä.

Mies kuin malli... :D Tässä Miron uudet vaatteet. Syksyn tultua oli parasta pukeutua taas lämpimästi...

Vanhenemisen jälkeen Unen ei enää tarvinut huolehtia Anselmista, tokkopa mies olisi kiinnostunut naisesta  joka voisi olla hänen äitinsä... Vaikka eihän noista simeistä ikinä tiedä. o__O

"Täytyy haudata ruumis..."

:'DDD

Vaikka Mikael oli tullut lapsena toimeen Tamaran kanssa, suhde tökki nyt pahasti... No, saapui Tamara sentään kylään, mutta hämmästeli sitä että Mikael ei suostunut halaukseen...

Mutta Miro... Hän hurmaantui nähdessään Tamaran naurettavat tanssiliikkeet. :D Niinpä hän kipitti äkkiä mukaan tanssimaan ja pian jo aloitti keskustelun.

Juttu Tamaran kanssa luisti hyvin, sen Miro sai pian huomata. Nuori kaunis nainen oli hurmaava... Hän oli pistänyt merkille Tamaran kauneuden jo teini-iässä, mutta nyt hän oli aivan hullaantunut... :] Lisäksi hän piti ajatuksesta, että Tamara oli Venlan rakas ystävä.

Hyvin pian jutustelu jo kääntyi romanttisempaan suuntaan, ja he menettivät ajan- ja paikantajunsa. Aika oudon paikan kyllä valitsivat hitaalle tanssilleen, keskellä olohuonetta.

Miro käytti jälleen peruskikkaansa käsisuudelmaa ja sai Tamaran ihastumaan... :]

Kohta oli jo aika vaihtaa ensisuudelma! Aika paha kun tuo Marita kävelee tuolla taustalla... xS

Miro ja Tamara etenivät kovaa vauhtia joten he menivät Laulumajaan treffeille. Treffit alkoivat illallisen merkeissä ja Miro yritti parhaansa tehdä vaikutuksen kaunottareen johon oli jo ihastunut.

Sen jälkeen he menivät ottamaan pelleily-kuvia, mutta eivät sentään irstailleet kopissa... :D

Sitten oli aika testata onko näistä simeistä kultakurkuiksi... Satakielen lirkutus muistutti enemminkin korpin raakuntaa, mutta ainakin heillä oli hauskaa... :P Huomasin muuten että lomalla-lisäosa on tuonnut mukaan ainakin yhden uuden yhteiskappaleen.

Kun Miro saapui kotiin treffeiltä, Unella oli hänelle asiaa: "Sinä näytät tulevan niin hyvin toimeen Tamaran kanssa että olemme Redun kanssa päättäneet että sinusta tulee perijä!" Miro ei ollut uskoa korviaan, mutta tunsi sitten valtavan onnen tunteen! Ajatella, hän pääsisi perijäksi!

Miro meni tyytyväisin mielin nukkumaan perijän makuuhuoneeseen. Ennen nukkumaanmenoa hän päätti, että soittaisi seuraavana aamuna Tamaralle ja pyytäisi tätä muuttamaan taloon. :]

Aamu alkoi tulisen suudelman merkeissä... ;) Miro ei ollut vielä rakastunut Tamaraan, mutta suhdemittari kohisi kovaa vauhtia ylöspäin.

Mikaelin ja Janin oli yhä mentävä kouluun, ja koko porukka törmäsi matkalla toisiinsa... Mikael katsoi puulla päähän lyötynä Tamaraa ja veljeään, jotka kulkivat kohti taloa toisilleen vienosti hymyillen. "Olenko itse saattanut nuo kaksi yhteen?!" hän mietti muistellessaan sitä kun kutsui Tamaran kylään eräänä aamuna. Vasta koulusta tullessaan pojat saivat selville että Miro oli valittu perijäksi. Jani ei ollut kovin pettynyt mutta Mikaelia harmitti hieman.

Tamara piti tietysti esitellä Redulle, tulisihan hänestä pian perheenjäsen. Miron mieliala oli yhtä kirkas ja lämmin kuin tämä eriskummallinen syyspäivä, joka muistutti enemmän kesää kuin syksyä. Koko syksy oli ollut hyvin kaunis ja aurinkoinen, mutta Miro oli niin pyörällä päästään ettei juuri huomannut mitään muuta ympärillään kuin ihanan Tamaran... Retukin piti kovasti Tamarasta, oikeastaan vähän liikaakin (kaksi salamaa...).

Hetken juteltuaan Retu pyysi Tamaraa muuttamaan luokseen, ja Tamara suostui mielihyvin! Nuoripari jäi pitkäksi aikaa pihalle kuhertelemaan - he eivät olisi malttaneet olla erossa toisistaan! :>

Pieni muodonmuutos oli tarpeen koska Tamaran meikit, vaatteet ja hiukset eivät olleet silmää miellyttävät. Hänestä kuoriutui todella kaunotar paksun meikin takaa! Tamaran hiuksissa on jotain samaa kuin Miron hiuksissa, ehkä nuo pidemmät hiukset tuossa edellä. :)

Nähtyään Tamaran muodonmuutoksen jälkeen Miro tunsi olonsa entistä huumaantuneemmaksi. Kuin oopium-huuruissa hän halaili tyttöystäväänsä joka kikatti miehen oudolle käytökselle...

Pian Miro sai sen verran aivotoimintaansa liikkeelle että päätti kosia uutta rakkaudenkohdettaan. Tamara nappasi sormuksen ja laittoi sen ihatuneena sormeensa. "Voi se on kaunis..." Miro hymyili onnellisena ja meni kutsumaan lähimmät tuttavat vieraisille - kohta vietettäisiin häitä! :)

Uni saapui juuri parahiksi kotiin ja toi mukanaan viimeisen ylennyksen saaden mediamogulin paikan! Täten hän myös saavutti elämäntavoitteensa. :> Päivä sen kun parani kun hän huomasi pihalle ilmestyneen hääkaaren ja sen vieressä seisovia tuttuja kasvoja. Hääseremonia oli juuri alkamassa, joten hän harppoi ripeästi kohti kaarta.

Tamaran häämekko oli lyhyenpuoleinen... x)

Mutta se ei tunnelmaa pilannut, sillä häät olivat todella kauniit ja hääpari vieraista kadehtittavan kaunis... :P Juhlat onnistuivat hyvin, mutta Miro ja Tamara eivät siitä juuri välittäneet. Heille riitti se että he saivat toisensa tänä kauniina syyspäivänä.

Tarjolla oli myös hääkakkua jolla tuore pariskunta pelleili. Uni katseli Miroa ja Tamaraa ja alkoi väkisinkin muistella omia häitään. Kylläpä siitä oli aikaa...

Illan päätteeksi Miro ja Tamara vetäytyivät perijän makuuhuoneeseen - nyt heidän makuuhuoneeseensa. Täydellinen päivä sai täydellisen päätöksen... ;)

---

Seuraavassa osassa koittaa Janin ja Mikaelin itsenäistymisen aika. Miten uusi sukupolvi selviääkään lastenhoidosta, ja ennen kaikkea kuinka monen lapsen hoidosta...? Lue seuraava osa sen ilmestyttyä!

/Uuden osan ajankohtaa on paha sanoa tässä vaiheessa, mutta aikaisintaan ensi viikonloppuna. :)/